Kirjan jälkeen

Kategoria: Sporttinurkka

  • Pyllylleen pyllähti pyöräilijä

    Kevät tuli, lumi suli. Minä iloisena siitä pyörällä sotkemaan, ja Ilkka ikkunasta jopoilijaa katsomaan. Kuinkas sitten kävikään?

    Ilkka antoi minulle synttärilahjaksi lahjakortin hierontaan. Lahjakortissa oli yksi fysioterapiakäynti, ja sain siihen ajan viime torstaiksi. Kun olin jo vähän myöhässä, sain kuningasajatuksen, että polkaisenkin pyörällä keskustaan. Ilkka kaivoi varaston uumeniin piilotetun jopon päivänvaloon, ja pumppasi ilmaa renkaisiin.

    Minä ponkaisin pyörän päälle ja lähdin viilettämään kohti kaupunkia. Kaksi mummoa tassutteli oikein varovaisesti meidän ikkunan alla jalkakäytävällä, ja minä siitä oikein seisaaltaan ajamaan ja ohittamaan hitaammin liikkuvia.

    Ei olisi pitänyt. Eturengas lähti alta, ja minä pyllähdin pyllylleen mummojen viereen. Oikein liu’uin pitkän matkaa jopon kanssa. Mummot tietenkin huolestuivat, kävikö mitenkään, mutta eihän siinä mitään käynyt, kun on takapuolessa sen verran pehmusteita. Nauratti niin kovasti, etten meinannut päästä pystyyn, ja tietenkin Ilkkakin nauroi ikkunassa koko touhulle.

    Kineesioteippaus selkään

    Kun lopulta pääsin perille – puolet matkasta talutin pyörää – sain kuulla tosi hyvän uutisen. En minä ole mikään mummovaivainen. Fysioterapeutti luki lääkärin lausunnon, ja sanoi, että minulla on ”tyypillisiä kolmekymppisen vaivoja”. Harvalta vain otetaan asiasta oikein röntgen-kuvat. Hermo kuulemma oli pikkuisen pinteessä, ja sitä nyt alettaisiin manipuloida auki.

    Liikeradat olivat hyvät jo entuudestaan, ja manipuloinnin jälkeen ne kasvoivat entisestään. Minulla on kuulemma jänteet selässä nikamien välissä vähän venytystilassa, ja kun ne pääsisivät hetkeksi lepoon, kivutkin katoaisivat. Painelujen ja muljautusten jälkeen fysioterapeutti laittoi selkääni kineesioteipin muistuttamaan oikeasta selän asennosta. Pyrstö pitäisi olla kuin Iines Ankalla, ja jos selkä vähänkään pyöristyisi, teippi kiristäisi takapuolesta muistuttamaan vääristä liikkeistä.

     

    Teippi selästä takapuoleen

    Kotijumppaohjeiksi sain viisi minuuttia päivässä lantion notkistelua. Sellaista napatanssijoiden muljuutusta. Näyttää ihan torvelolta, ja on tosi vaikeaa. Tuntuuhan tuo toimivan.

    Teippi kireällä kumarteluja

    Eilen kävin pelaamassa sulkapalloa teippi selässä. Muuten meni hyvin, mutta piti aina mennä kyykkyyn poimimaan palloa maasta. Oikeassahan se fysioterapeutti oli, kun sanoi, että minä taidan turhaan nostella tavaroita selälläni. Jopa niitä kevyimpiä kuten sulkapalloja. Nopeissa liikkeissä sitten tuleekin tehtyä liikkeet oikein.

    Melkein vaikeinta on ollut kengännauhojen sitominen. Pitää nostaa jalka tuolille ja kumartua sitten selkä suorana sitomaan. Nehän on sellaisia mallipyllistelyjä. Tiedä vaikka tässä kasvaisi Palo-ojan tytöstä nainen, eikä näyttäisi enää sellaiselta maatalon emännältä arkiaskareissaan. Huomasin nimittäin heiluttavani takapuolta, kun eilen kävelin pariin otteeseen kaupungin ja kodin väliä. Ihmeellistä on elämä.

  • Kallis kelkkailupitäjä

    Savonlinnaa pidetään ykkösluokan matkailukohteena, mutta moottorikelkkailijalle Savonlinnan seutu on vain keskinkertainen kohde. Maastot ovat hyviä ja reitit nopeita, mutta hinta-laatu -suhde on surkea. Kävimme eilen Ilkan kanssa eilen hulppeassa auringonpaisteessa pienellä kelkkareissulla. Ilokalliolta pääsee sutjakkaasti Kerimäelle asti, ja löytyypä reitin varrelta pisto Kerimaahankin, jossa voisi kuvitella muutamien kelkkaporukoiden joskus majoittuvan.

    Kerimäeltä pääsee hienosti Villalan suuntaan, mutta jotenkin viehättäisi kelkkailla Punkaharjun harjumaisemissa. Eilen löydettiin vahingossa reitti Kerimäeltä Harjunportille, mutta siitäpä ei sitten päässytkään mihinkään.

    Seurattiin vähän aikaa jäällä jotakin pilkkiporukan kelkkajälkeä, mutta eipä se tainnut johtaa lopulta mihinkään. Ehdottomasti pitäisi löytyä reitti Punkaharjulta Kerimaahan. Kerimäki-Punkaharju -väli oli merkitty, mutta mielenkiinnoton. Körryyteltiin melkein koko matka jäällä.

    180 euroa kausi

    Hintaa ei eilisen reissulle tullut juuri mitään verrattuna siihen, jos olisimme lipsahtaneet Keski-Karjalan puolelle. Itä-Savon Moottorikelkkailijoiden alueella Savonlinnassa, Kerimäellä ja Punkaharjulla kausilupa maksaa 60 euroa. Kerimäeltä lähdettäessä on yhdessä vilauksessa Kesälahdessa eli Keski-Karjalan puolella, ja siellä kausiluvasta saa pulittaa 120 euroa!

    Eipä savonlinnalaista paljon lohduta, että 120 eurolla saa ajella koko Pohjois-Karjalan alueella.

    Pohjoispohjanmaalaisesta nämä hinnat tuntuvat kohttuuttomilta. Jos meillä päin on jotain pitänyt maksaa, se on Villin Pohjolan kausilupa, joka on 34 euroa. Tietenkin uralupa on ihan jees, jos ja kun reittejä pidetään kunnossa. Reitit ovat olleet Savonlinnan suunnalla ihan ok, mutta eivät siltikään mitään huippukuntoisia. Ne reissut, joita ollaan tehty Karjalan reiteille niin eivätpä ole olleet 120 euron väärtejä.

    Huolto pelaa

    Huoltoasemia on ihan kiitettävästi reitin varrella. Villalan Nesteeltä saa jopa kelkkaan ja kuskille varaosio kypäristä variaattorinremmeihin.

    Täällä päin tosin voisivat ottaa opiksi Lapin tavasta merkata joka ikinen kotakahvila jo kymmenen kilometriä etukäteen. Siinä alkaisi kahvihammasta kolottaa mukavasti, ja kohta kelkankeula kurvaisi kaffepaikan pihaan.

    Paikallisen on helppo liikkua Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, ja niin on tietenkin ulkopuolisenkin, koska reitit on hyvin merkattu. Matkailijan kannalta olisi kuitenkin parempi, että samalla luvalla saisi ajella laajemmalla alueella ja huoltoasemille ja majapaikkoihin olisi kunnon opasteet.

  • Pakkanen musertaa

    Viimeviikkoinen SEFE-päivien reissu veti mielen synkeäksi. Reissussa oli ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta sen jälkeen ei ole huvittanut kuntoilla. Mieliala aaltoilee näköjään niin kuin pahimmissakin kaksisuuntaisissa mielialahäiriöissä.

    Huuli meni mutrulle siksi, että päätin SEFE-päivien iltaohjelmassa tipattoman tammikuuni, ja söin viinin kanssa. Pari tai no okei, kolme lasia viiniä teki sen, ettei seuraavana aamuna tehnyt mieli lähteä testaamaan hotellin juoksumattoa. Jo aikaisemmin olin korvannut pakkasen takia yhden lenkin lumitöillä katolla. Sitten jäi väliin sunnuntain pitkä lenkki, mutta sen kyllä kävin juoksemassa maanantaina. Ja vaikka vielä tiistainakin kävin pakkasessa sauvakävelemässä, nyt olo on kuin kaikki työ olisi mennyt hukkaan.

    Täällä minä vain olen istunut sisällä ja katsellut ihanan aurinkoista ulkoilukeliä ikkunasta. Tai kävelinhän minä torstaina ekonomien kokoukseen ja tänään kauppaan, mutta niistä ei ole kuntoilumielessä mitään hyötyä. Harmittaa.

    CeBIT-bloggaaja

    Sain eilen kuulla, että pääsisin CeBITiin bloggaaja-statuksella. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta CeBITissä olisi. Viime vuonna kävin siellä ensimmäistä kertaa, ja reissu oli tosi mielenkiintoinen. Tällaiselle meikäläisen tasoiselle tekno-wannabeelle messuilla ei ole tarjota muuta kuin kiinalaisia härpäkkeitä, mutta Ilkan kyljessä pääsin tutustumaan tosi hienoihin uusiin ideoihin. Ilkka tuntee kentän niin hyvin, että bongaa satojen ellei tuhansien messuständien joukosta helmet.

    Mutta CeBITissä olisi kuntoilijalle mielenkiintoinen testauspaikka CeBIT RUN. Siinä juostaan 1-6 kertaa kolmen ja puolen kilometrin mittaista lenkkiä messuhallien läpi. Viime vuonna ehdin nähdä muutaman kilpailijan ja juoksu näytti tosi kivalta. Olisi hienoa juosta CeBITissä. Sitä ei moni tyttö tai poika teekään.

    Taitaa kuitenkin jäädä Saksan keikka väliin. Majoitus on näin myöhään kiven (veneen) alla ja lennotkin taitavat olla vähissä. Pitänee katsoa konferenssiesitykset netistä, ja blogata niistä kotona. Ehkä kuitenkin käyn juoksemassa viikon päästä keskiviikkona kympin ihan kunnon vauhtia. Jos siis virkistyn tästä matalapaineesta.

    Minä oon niin huono!

  • On se suomalainen hullu!

    Pakkanen paukkuu, mutta minä se vaan naama kuurassa lenkillä hipsuttelen! Eilen taittui juosten puolitoista tuntia ja tänään vierähti sauvakävellen tunteroinen.

    Eilen oli jopa niin hassu tilanne, että meinasin käydä kesken lenkin kotona vähentämässä vaatetta, kun alkumatkasta tuli niin kuuma. Tänään jätin villahousut kotiin. Seurauksena se, että kotona suihkussa takapuolta kipristeli, kun valkoinen laardi ei olekaan niin hyvä eriste kuin lintujen ruskea vastaava.

    Uinti jäi väliin

    Tänään olisi ollut avantouinti- ja vesijuoksupäivä. Illalla Tuula tekstasi, että muut aikoivat hannata, joten minäkin päätin nukkua vähän pidempään. Suunnitelmissa oli, että olisin mennyt aamupäivällä ainakin vesijuoksemaan.

    Seitsemältä mittari näytti -29 astetta pakkasta. Ilkka aikoi lähteä yliopistolle, joten napsautin auton lämmitykseen. Ajattelin saavani siinä samalla kyydin uimahallille.

    Vaan kohta napsautin lämmityksen pois. Mitä järkeä siinä olisi ollut, että olisi ensin lämmitetty autoa pari tuntia, ajettu viisi kilometriä, jätetty pirssi päiväksi pihalle jäätymään, ja sama ruljanssi uudelleen iltapäivällä? Ei mitään. Siispä Ilkka jäi kotiin etätöihin, ja minä jätin vesijuoksut ja avannot väliin.

    Levoton sielu

    Olin loppuviikosta SEFE-päivillä Helsingissä, ja sitten olikin jo niin kylmä, ettei viikonloppunakaan tullut urheiltua. Levottomuus alkoi jäytää mieltä samaa tahtia kipenevän selän kanssa, joten eilen oli ihan pakko lähteä lenkille.

    Sama juttu tänään. Ensin lapioitiin yhdessä takapihalla lunta, ja sitten otin sauvat, ja pinkaisin lenkille. Naapurit pitivät hulluna, kun kömmin ripset jäässä kotiin. Eipä noilla itselläänkään ihan järkitouhut olleet. Seisoivat katolla lumihommissa.

    Suomalainen on niin hullu, että kun ulkoilukärpänen puree, lapioi sisulla vaikka lunta katolla 30 asteen pakkasessa.

    Minua jäi lopulta harmittamaan se, etten käynyt aamulla avannossa. Olisihan se ollut eksoottista. Olisi ollut edes jälkipolville jotain kerrottavaa. ”Silloin kun minä olin nuori, hiihdettiin kesät, talvet kouluun, ja vesijuostiin pipo päässä pakkasessa.”

  • Mieli virkistyy, keho kevenee

    Tätä vuotta on kulunut pian kuusi viikkoa. Pieni perheemme on ottanut niskalenkin huonoista elintavoista, ja karistanut yhteensä palttiarallaa kuusi kiloa turhaa fläsää taivaantuuliin. Hiphei!

    Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten paljon askel kevenee, kun pudottaa pari, kolme kiloa ylimääräistä kuonaa. Kun aiemmin luulin vastaantulijoiden ajattelevan, että mitähän tuokin läskimakkara täällä lenkkipolulla pyörii haitolla, nyt potkaisen itse mielessäni puuskuttavaa lyllertäjää vauhtiin.

    Nyt kaikki lenkille ja puuskuttamaan! Se on kivaa ja siinä saa niiiiin hyvän mielen! Minä ja muut kuntoilijat kiritämme teidät kaikki vauhtiin!

    Parempaa ruokaa, enemmän unta

    Käytännössä kilojen karistaminen on vaatinut satsausta ruuanlaittoon. Meillä syödään nyt enemmän keittoja ja useammin ruokaisia salaatteja. Itse asiassa meillä syödään nyt paljon parempaa ruokaa kuin ennen.

    Silti runebergintorttu poikineen hulahti suusta alas, ja Ilkalle on maistunut muutama karkki. Kun kuntoilee, ja tekee järkeviä valintoja, voi joskus vähän herkutellakin.

    Minä olen ihan äärimmäisen tyytyväinen, että tämä elintapojen muutos onnistui taas samoilla opeilla kuin silloin kerran aiemminkin, kun maratonia varten treenasin. Kuka väittää, että paremman kunnon löytäminen ja ylimääräisten vyötäröpalluroiden pudottaminen on vaikeaa? Syöt vaan, ei vähemmän, vaan laadukkaammin, ja liikut enemmän. Piste. Helppoa kuin heinänteko.

    Ja sitten saa ja pitääkin nukkua enemmän, ja se on parasta mitä tiedän!

    Vesijuoksu-uimarit

    Kävin taas aamulla pikapulahduksella järvessä ja menin sitten vesijuoksemaan. Olen edelleenkin virallinen uimaradantukko vesijuoksijoiden keskellä. Mummot uivat koiraa vesijuoksuvyö korville nousseena, ja katselevat pahasti 40 vuotta itseään nuorempaa, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Yksikin pappa vie  altaasta tilaa 3 x 2 metriä, kun sauvoo menemään vesisauvoilla makuuasennossa.

    En minä valita. Kaikki mahtuu polskimaan, ja hyvähän se on, että iäkkäämmätkin liikkuvat. Minä vaan ihmettelen sitä, miksi nämä mummot ja papat eivät mene suosiolla uimaan. Osalla ei edes ole vesijuoksuvyötä niin eikö silloin pystyasennossa juoksentelu vesisoikossa ole jokseenkin mahdotonta?

    Lieneekö sittten vesijuoksun ansiota, mutta alan saada niskalenkin myös selkäkivuista. Ylösnoustessa kävelen edelleenkin ensimmäiset askeleet könttyräasennossa, mutta sellaisia vihlovia kipuja ei enää ole. Olen huomannut, että kaikkein parasta liikuntaa selälle on moottorikelkkailu. Siinä tulee huomaamattaan tehtyä satoja kyykkyjä, taivutuksia ja ojenteluja, jotka kaikki laittavat selkänikamat liikkeeseen. Usko tai älä.