Eilen ajeltiin Suomulta Sallatunturille ja sieltä Sallaan. Oltaisiin ajettu Kemijärven kautta takaisin, mutta Sallasta ei menekään muuta reittiä Kemijärvelle kuin yksi Suomun kautta. Niinpä palattiin samaa reittiä takaisin.
Matkaa upeissa maisemissa kertyi rapiat 170 km. Aika hyvin siis vaikka äiti keikkui koko matkan kyydissä. Laitan matkakuvia sitten myöhemmin Flickriin.
Ilkka meinasi ajaa porokolarin, mutta muuten ei sattunut mitään. Mitä nyt pari mutkaa aina välillä lipesi vähän pitkäksi, ja äiti tipahti kerran kyydistä.
Ilma ei eilen ollut kummoinen. Pilvessä oli koko päivän, mutta tämä aamu näyttää upealta. Ennen kuin lähdetään jatketaan eilen aloitettua kalustohuoltoa.
Ilkka vaihtoi itselleen paremmat ohjainraudat ja entiset vaihdetaan tänään meidän Shiftiin. Erkin Frontierin alusta on teettänyt vähän hommia. Se on mennyt vähän veltoksi eikä iskarihuolto auttanut asiaa. Isä sai hakaneulajouset jopa käsin kiristettyä.
Käytiin Ilkan kanssa tutustumassa uuteen Polaris Rushiin. Rush on tosi kulmikkaan näköinen 600-kuutioinen Polaris – sanoisin jopa rumaksi – mutta alusta oli kerrassaan loistava. Iskunvaimennus tuntuu kiristyvän progressiivisesti niin, että pienet patit kelkka nielee sulavan pehmeästi ja isommissa töyssyissä alusta toimii kuin paraskin crossipeli.
Shiftin ja Ilkan uuden Dragonin jälkeen Rush on ainakin minun makuuni liian korkea. Puolitoistametrinen pätkä niin kuin minä joutuu tosissaan roikkumaan, jos meinaa saada kelkan kääntymään vauhdikkaammassa ajossa. Silti Rush oli melko ketterä. Ehkä istumakorkeus sai sen tuntumaan vähän kiikkerältä, mutta kai siihenkin tottuisi.
Tukkona crossiradalla
Rushia sai testata Kerimaan crossiradalla. Ei ihan paras paikka tytöntyllerölle testiajeluun. Takaraivossa jyskytti koko ajan, että nyt ei passaa mokata. Kädet täristen köröttelin pari kierrosta ensin jäykemmäksi säädetyllä versiolla ja sitten yhden kierroksen löysempialustaisella. Löysempi oli tietenkin minulle paljon parempi, mutta en suoraan sanottuna kehdannut ajaa sillä kierrosta enempää. Hävetti niin paljon olla toisten tientukkona.
Ilkka surruutteli sitten sitäkin rivakammin. Mies vaikutti ajelun jälkeen ilmeisen tyytyväiseltä, vai mitä sanot alla olevasta videosta…
Lisää videoita löytyy YouTubesta ja tässä muutamia kuvia.
Tämän viikonlopun ohjelmassa oli kelkkacrossin EM-osakilpailut Kerimaassa. Löydettiin Ilkan kanssa tosi hyvät katselupaikat ja siitä osoituksena paljon Ilkan ottamia valokuvia ja videoita.
Jurvelinin Janne oli tietenkin ihan ylivoimainen kaikissa kolmessa startissa. Naapurinmies Jonne Tynkkynen kaasutti hienosti toiseksi ensimmäisessä lähdössä, mutta muut kaksi menivät vähän heikommin. Tässä kuitenkin Jonnen iloiset tuuletukset kakkossijan varmistuttua.
Kerimaassa ovat onnistuneet rakentamaan yleisöystävällisen radan, koska mekin näimme melkein koko radan yhdellä silmäyksellä. Harmi vain, ettei makkaranpaisto ja kahvinkeitto oikein onnistuneet eikä yleisö löytänyt paikalle. Kerimaan hienolle radalle olisi mahtunut reilusti enemmän katsojia.
Sain taas eilen ratsastaa pitkästä aikaa Pilkulla. Meni tosi, tosi hyvin!
Hyppäsin elämäni pisimmän esteradan eikä esteitä edes madallettu, vaikka melkein kaikki muut menivät isoilla hevosilla. Hyppääminen tuntui yllättävän helpolta. Onnistuin kerran hyppäämään jopa ilman jalustinta, vaikka siitä hypystä ei jäänyt kovin paljon kerrottavaa. Pysyin sentään selässä.
Jotkut esteet menivät suorastaan loistavasti. Tasapaino tuntui löytyneen ja samaa sanoi Essi-opekin. Vielä en hirvennyt tehdä laukkaharjoituksia ilman jalustimia. Tuntuu, että menee kaikki energia ja keskittyminen siihen, että saa pidettyä tasapainon ja sitten kaikki muu ratsastus unohtuu.
Avotaivutus laukassa
Pitkä esterata ei ollut tunnin ainoa uusi kokemus. En ole koskaan ratsastanut avotaivutusta laukassa, mutta nyt tuli sekin ihme kokeiltua. Ei se ehkä ihan putkeen mennyt, mutta paremmin kuin ravissa pääty-ympyrällä tehty pohkeenväistö.
Pilkku tahtoo kuumentua vähän laukkapätkillä, ja kestää hetken ennen kuin se on valmis ottamaan vastaan pohkeenväistökomentoja hitaammissa askellajeissa.
Edistystä monessa asiassa
Viimeiset pari kolme viikkoa on tuntunut siltä, etten ikinä opi ratsastamaan. On tuntunut tosi hankalalta. Välillä heppa on seissyt paikallaan keskellä kenttää enkä ole saanut sitä liikkeelle lainkaan. Välillä taas toinen polle on tehnyt kaiken muun paitsi mennyt maneesin kulmiin. Välillä taas on kaahattu kiitolaukkaa ympäri maneesia ilman kontrollin hiventäkään.
Nyt onnistuminen Pilkulla tuli tosi hyvään saumaan. Olin jo melkein luopunut toivosta. En vain vieläkään onnistu tekemään pohkeenväistöä oikein. Kai se johtuu siitä, etten osaa käyttää väistävää pohjeapua oikeaan aikaan. En oikein tiedä, milloin sen pitäisi vaikuttaa, että askel menisi ristiin.
Nyt minulla on kuitenkin sellainen kirja, josta voin opetella, miten hevonen askeltaa. Silti minulle on vähän epäselvää, pitääkö sen avun toimia silloin, kun samanpuoleinen takajalka on irti maasta vai sitä ennen. Ehkä minä vielä opin.
Käytiin Suvin kanssa viime viikonloppuna katsomassa Apassionata-hevosshow. Helsingin loskasta oli kiva tepsutella hepanhajuun. Friisiläiset olivat todella upeita, ja hauska oli katsoa myös sitä, kun mies rimpuili hevosen alta takaisin satulaa samalla, kun hevonen laukkasi täyttä laukkaa ympäri kenttää.
Olihan se ihan hienoa, kun taitavat ratsastajat pistivät parastaan, mutta silti haluaisin mieluummin katsoa aitoa kilparatsastusta. Se näytti minusta enemmän sirkukselta, kun shettis antoi kaviota, ja sirkustemppuja näkee muuallakin. Taitava kouluratsastus näyttää ainakin minusta hienommalta kuin showratsastus.
Välkkyvaloja ja jytämusaa
Ihmeellistä, miten rauhallisia hevoset olivat. Valot vilkkuivat ja musiikki soi eivätkä hevoset olleet millänsäkään. Yhdellä naisella oli jopa mukanaan ensin kolme vapaana juossutta varsaa ja sitten vapaana olevia aikuisia hevosia, eivätkä edes varsat säikkyneet salin meteliä.
Täytyy olla todellista hevosmiestaitoa hyppysissä, että saa niin hyvin monta sataa kiloa painavia luontokappaleitä hallintaansa.
Se täytyy sanoa, että väkisin mukaan raahatuille miehillekin oli tarjolla silmäniloa. Tanssityttöjen vaatetus väheni jossakin vaiheessa niin, että naiset ketkuttelivat korseteissa.
Casinolla pomppuesteite
Apassionatasta ei ollut suurta kohennusta omiin ratsastustaitoihin. Maanantaina hypättiin melko paljon esteitä ja minä kopsuttelin niitä Casinolla. Pisin rata meni ihan hölmösti jo heti alkumetreillä. Lähestyin huonosti ristikkoa ja Casino hyppäsi melkein tasajalkaa sen yli.
Minulla on paha tapa nojata liian eteen ja niinhän tietenkin hupsahdin Casinon kaulalle. En onneksi pudonnut, vaan sama hutera meno jatkui radan loppuun. Essikin nauroi.
Jalat ovat vielä nyt keskiviikkonakin kipeät. Koko alkutunti punnerrettiin ilman jalustimia raviharjoituksia ja sitten laukassa tehtiin tasapainotreeniä. Kovaa hommaa, mutta mukavaa.
