Kukkosen-Palo-ojan perheessä vallitsee nyt apea mieliala. Molemmat podemme täällä juhannusflunssaa. Minulla olo on jo huomattavasti parempi, mutta Ilkka vuoroin hytisee, vuoroin hikoilee. Minä olen hoitsun hommissa. Ensi vuonna ei sitten mennä Untorockiin, vaikka olisi Metallica esiintymässä. Sama homma viime vuonnakin paitsi, etten silloin selvinnyt Untorockista ilman antibioottikuuria.

Toisaalta parempi sairastaa nyt kuin sitten lomalla. Ilkan loma alkaa juhannukselta, ja jos joka kesä on pakko yksi tauti potea, olkoon sen aika nyt. Päästään sitten jatkamaan löhöilyä terveenä. Minullahan ei ole varsinaisesti lomaa tänäkään kesänä.

Taudin takia juhannusjuhla on vaakalaudalla. Meidän piti mennä rauhassa ihan kahdestaan mökille, mutta sama kai se on jäädä kaupunkiin, jos kuitenkin tuijotamme vain telkkaria. Eihän tuo muutenkaan mieli tee lähteä menoliikenteeseen kökkimään. Katselen tässä, kuinka jalankulkijat kipittävät autoja nopeammin Kyrönsalmen sillalla kohti kaupunkia. Liikenne ei ole ihan totaalisen pysähtynyt, mutta silti matelee etanavauhtia. Jos huomenna miettisi asiaa uudelleen.

Kävin eilen sen verran kaupungilla, että hain meille vähän ruokaa ja pistäydyin autokoulussa. Kävin ilmoittamassa, että yritän vielä kerran. Jos taas kaadun, saa minun puolestani mopoilut olla. Se autokoulun pyörä ei vaan minulla taitu riittävän tiukkaan kurviin. Ilkka tänä aamuna suunnitteli ottavansa omasta pyörästään katteet ja peilit pois niin, että minä pääsen harjoittelemaan. Kohta kolkuttaa poliisit ovella, että täälläkö suunnitellaan kortitta ajoa… Toinen vaihtoehto on etsiä toinen autokoulu ja toinen pyörä. Taitaa olla mahdoton yhtälö löytää riittävän matala ja ketterä iso pyörä Savonlinnan kokoisesta kaupungista.

Nyt takaisin viltin alle. Hauskaa jussia kaikille tasapuolisesti!