Ei tässä voi enää muuta todeta kuin, että vanhuus on iskenyt. Jalat ovat entistä kipeämmät ja askel ei kun lyhenee.

Ratsastus iski kuin tuhat volttia ja suoraan nivusiin. Lähentäjät on ihan tulessa! Kävelen täällä lännenmieskävelyä, ja jos pysähdyn istumaan pitemmäksi toviksi, liikkeellelähteminen on sanomattoman tuskallista.

Tuntuu, ettei sählystä ollut sittenkään mitään apua. Huomenna pitää koettaa taas pelailla, mutta saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Siihen asti otan lyhyitä askeleita jalat haarallaan.