Savonlinnan tallitähti

Hypätä hurautin sitten esteitä – yhden enemmän kuin Pilkku-poni. Siitä onkin ehtinyt vierähtää melkoinen tovi, kun viimeksi hyppäsin. Kangas-Korholassa en hypännyt koskaan, enkä Sarin tallilla, joten ainoat hyppykokemukset ovat Nassella 90-luvun alkupuolelta. En muista, että olisin Pihkalassakaan hypännyt, kun en siitä oikein tykännyt.

Mutta Pilkku oli niin reipas, että päätin heti yrittää. Koppoti, koppoti, koppoti, viiletti Pilkku kohti estettä. Sitten tapahtui selittämättömiä asioita. Este oli ehkä viisikymmentäsenttinen ja sen edessä ja takana oli puomi maassa. Pilkku-raukka oli paljon muita pienempi, mutta silti niin reipas, että yritti tahdistaa askelluksen isojen hevosten puomille.

Puomi meni hyvin, mutta sitten pienen ponin askeleet menivät sekaisin ja hups, se veti liinat kiinni juuri ennen estettä – mutta minä en. Minä jatkoin kaaressa esteen yli ja tömähdin ristiselkä edellä tantereeseen. Vähän sävähti selässä, mutta ei tullut kiukkua eikä kyyneleitä. Tyynen rauhallisesti astuin esteen yli ja kiipesin takaisin Pilkun selkään.

Sitten vaan uusi laukka ja uusi yritys. Hurja lähestyminen ja sitten kiljahduksen saattelemana yli. Tällä kertaa molemmat pääsimme sutjakkaasti esteen alastulopuolelle. Hirmu hienosti meni. Kiljuin ja rävelsin, mutta olin rohkea typykkä, kun kiipesin ponin selkään ja hypätä leiskautin, vaikka ensimmäinen yritys oli vähän kehnon lainen.

Hypättiin Pilkun kanssa vielä kolme kertaa. Pilkku meinasi lähestyä estettä liian rivakalla laukalla, ja jouduin pidättelemään. Siksi yksi yritys päättyi kieltäytymiseen. Muuten meni ihan hyvin.

Olin tyytyväinen siihen, miten paljon paremmin ratsastin tänään kuin viime viikolla. Pilkun askellus oli tietenkin tiheämpi kuin Hanin, mutta silti onnistuin istumaan melko tiiviisti. Näyttää siltä, että ongelmani on alapohkeessa. Jalat tahtovat heilua holtittomasti ja varpaat kääntyä ulospäin. Tuntuu, että kädet ovat ihan hyvät ja melko rauhalliset ainakin siihen nähden, miten vähän olen ratsastanut. Nyt myös katse oli melkein koko ajan oikeaan suuntaan. Merja huomautti siitä ehkä kerran tunnin aikana.

Nyt selkä on vähän jäykkä. Paljon mahdollista, että huomenna sattuu, kun kömmin ylös sängystä. Ei tässä mitään ihmeellisiä kipuja ole, mutta onhan se selvä, että kun tällainen ruho mätkähtää holtittomasti permantoon, johonkin sattuu.

1 comments On Savonlinnan tallitähti

  • Erkki & Aila

    Hei, Outi!
    Pitäisikö ajatella positiivisesti, että olisihan siinä voinut käydä paljon pahemminkin. Toivotaan, että ei luita murru, kun ylität esteitä noin vauhdikkaasti. Motto: ehjänä eteenpäin!

    Terv. Aila ja Erkki

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer