Itku jatkuu edelleen, mutta määrä on vähentynyt puoleen. Volyymi on vielä tallella. Mutta mukaan on tullut paljon valloittavampi ominaisuus: hymy! Mistä ihmeestä se ensimmäinen hymy tulla tupsahti? Joku aamu viime viikolla luulin nähneeni harhoja, mutta kyllä se selvä hymy oli.
Nyt mökelö hymyilee onnellisena joka aamu hymynaamakuvalle ja iltapäivisin myös äitille. Kaikkein hauskin tyyppi on kuitenkin isä, jolle ei voi kuin nauraa hampaatonta ja vielä äänetöntä hymyä.

Itku taittuu

Vaikka itku on edelleen kauheaa huutoa ja kirkumista, yksi pieni hymy saa näköjään unohtamaan parin tunnin itkut. Liekö syy vyöhyketerapiassa, Gavisconissa vai iässä, mutta parempaan päin ollaan menty pitkin harppauksin. Sekin vaan tuppaa unohtumaan aina silloin, kun se sydäntäsärkevä huuto alkaa.

Ihme juttu, että pari päivää vyöhyketerapian jälkeen meillä on aina huonompi päivä. Itkua, jota äiti ei ymmärrä, riittää pitkin päivää. En muutenkaan osaa tulkita, mikä itku tarkoittaa nälkää, mikä märkää vaippaa. Kai sekin on taas yksi huonon äidin merkki, kun ei lastaan ymmärrä.

55-senttiä ja 5 kiloa

Käytiin eilen neuvolassa. Ikää oli eilen kuusi viikkoa ja yksi päivä. Pituus oli tarkalleen 54,9 senttiä ja paino 5090 grammaa.

On se vaan ihme, miten nopsaan vauvat kasvaa. Luulisi, että osa itkusta selittyy kasvukivuilla, kun 20 päivässä tuli pituutta 3,4 senttiä ja painoa 870 grammaa. Ja kaikki pelkkää maitoa juoden! Siitäpä vaan bodarit NANia juomaan!