Kategoria: Outin eväät

Tämänpäiväisessä Itä-Savossa oli juttua meksikolaisesta ruuasta. Olipa vaan resepti chili con carnellekin. Vaikka olen aika monen moista soppaa elämäni aikana kokkaillut, en ole koskaan kehdannut tehdä chili con carnea. Nyt sellainen muhii padassa…

Lueskelin Itä-Savon reseptiä ja kävin selailemassa muutamia ruokablogeja, mutta en löytänyt mieleistäni. Pitää olla aitoa chiliä, ei vain maustepussista ja paprikaa saisi olla muissakin muodoissa.

Padassa muhii nyt tällainen, chili con carne a la Outi:

400 g naudan paistijauhelihaa
pari pientä sipulia
kolme valkosipulinkynttä
1 suippopaprika
2 pientä, miedohkoa chiliä, vihreä ja punainen
1 tlk tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyrettä
pari desiä vettä
1 tl suolaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl tabascoa
1 tl oreganoa
1 tl chiliä
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl kanelia
1 tl hunajaa
1 tlk kidneypapuja

Lisäkkeeksi riisiä, tuoretta korianteria silppuna ja ranskankermanokare

Ruskistin jauhelihan kahdessa erässä ja kaadoin pataan odottamaan. Käytin pannulla pehmenemässä ensin reilusti silputun sipulin ja sitten reiluiksi paloiksi leikatun suippopaprikan. Kaadoin molemmat pataan ja lisäsin tomaattimurskan, veden ja tomattipyreen. Nakkasin perään silputun valkosipulin, hunajan ja muut mausteet. Olin varovainen mausteiden kanssa, ettei tulisi ällön tulista.

Annoin padan hautua hiljalleen noin vartin ja lisäsin kuutioidun chilin. Taisin tässä vaiheessa lisäillä vähän mausteita, mutta edelleen varovasti.

Nyt pata hautuu liedellä, mutta vajaan tunnin kuluttua lisään siihen vielä pavut, jotka varmuuden vuoksi huuhdoin suolavedestä. Samalla alan keitellä riisiä ja silputa korianteria viimeistelyyn.

Ja sitten kommentit. Täytyy sanoa, ettei maistunut paljon miltään. Suolaa oli liian vähän ja mausta ei puolentoista tunnin hauduttamisenkaan jälkeen tullut täyteläistä. Tämä chili con carne ei kirvoittanut edes jo tutuksi tullutta ”maailman parasta ruokaa” -kommenttia. En suosittele tämän sopan kokkausta. Hukkaan menee ainekset.

Tein eilen helpoista helpointa ruokaa. Ilkka kertoi tykkäävänsä nuudeleista ja siksipä etsiskelin eilen sopivaa nuudelireseptiä. En kehdannut ryhtyä kovin isoon hommaan, mutta toisaalta pussillinen pakastewok-vihanneksia ja nuudeleita ei innostanut. Siksi päädyin Maku-lehden sivuilta löytyneeseen nuudeli-kanapullakeitto Bakso ayamiin. Kaadoin keitin veden pois, joten keitosta tuli kuivempi sapuska: broileripyöryköitä ja nuudeleita, keep it simple!

1dl korianterinlehtiä
2 valkosipulinkynttä
pala inkivääriä
250 g broilerinjauhelihaa
1–2 dl sweet chili -kastiketta
2 rkl rypsiöljyä
1 kanaliemikuutio
7 dl kiehuvaa vettä
250 g pikanuudelia

Silppua korianterin lehdet. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuori inkivääri ja raasta hienoksi. Sekoita jauheliha, korianteri, valkosipuli, inkivääri ja 1 rkl sweet chili -kastiketta.

Kuumenna rypsiöljy pannulla, muotoile kahdella ruokalusikalla jauhelihaseoksesta pallukoita, ruskista ne öljyssä. Kääntele ja paista kanapullia, kunnes pinta on kauttaaltaan kuparinruskea ja pullat täysin kypsiä.

Liuota liemikuutio kiehuvaan veteen ja keitä siinä nuudelit, noin 2 minuuttia, tarkista keittoaika pakkauksesta. Nosta kanajauhelihapullat nuudelin päälle, kaada sekaan loput sweet chili -kastikkeesta ja tarjoa saman tien.

Omituista, ettei paikallisessa citymarketissa ollut isoja ja maustamattomia nuudelipakkauksia. Oli pakko ostaa tavallisia pikanuudeleita. Varioin sitten reseptiä niin, että jätin kanaliemikuution pois ja korvasin sen parilla nuudelipussista löytyneellä jauhepussilla. Taisi mennä sekaisin kanaa ja curryä, mutta ihan hyvää tuli. Laitoin nuudeleita vajaat 200 grammaa ja siitä söi reilusti kaksi ihmistä ja vielä pieni annos jäi ylimääräistäkin. Kanapullia tuli sellaiset reippaat kymmenen.

Korianteri antoi hyvän säväyksen pulliin ja silppusin lehtiä vielä reilusti annosten päälle. Hyvä mauste. Löytänee tiensä meidän minikasvihuoneeseen, jonka lauantaiaamun kiireissä (l. pyjamassa) perustin keskellä olohuonetta.

Tällä hetkellä minikasvihuoneessa odottelevat kasvupyrähdystään basilika, ruohosipuli, vihannesportulakka, vihanneskrassi, rosmariini, tilli, persilja ja vielä joku, jota en tähän hätään muista. Vielä laitan ainakin oreganoa ja ehkä korianteria.

Portulakka ja krassi olivat jo eilen hyvässä vauhdissa. Sirkkalehdet ovat auki ja hentoisella varrella pituutta jo sellaiset puolitoista senttiä.

Olin valmistautunut eilen makaronilaatikon tekoon, mutta päätin hakea vähän vaihtelua ruokablogeista. Pastanjauhantaa oli käynnistänyt viime syksynä maailman parhaan makaronilaatikkoreseptin metsästyksen. Moni oli jo ehtinyt kuuluttaa esiin omat mielipiteensä, mutta vain yksi kommentti sai veden herahtamaan kielelle.

Taco palautti mieleeni entisen oululaisen K-kauppa Hovihallin makaronilaatikon. Se oli ihan sairaan hyvää. Enkka osti sitä meille maalaisille tarjottavaksi ison laatikollisen Oulun vierailuilla, ja äiti osti sitä vielä lisää kotiinviemisiksi. En ole koskaan syönyt niin hyvää makaronilaatikkoa kuin Hovihallin oman keittiön loota.

Olen joskus yrittänyt tehdä samanlaista pöperöä heikolla menestyksellä. Olen kyllä ollut jäljillä, mutta Taco paljasti, että oikea Hovihallin kastike tehtiin ketsupista ja kermasta, ei mistään tomaattimurskasta tai muusta. Siksipä marssin eilen toistamiseen kauppaan ja ostin purjoa, kermaa ja vähemmän sokerista ketsuppia.

Pikasurffaus netissä tuotti tulosta ja löysin Älä tule paha kakku -ruokablogista hovihallin reseptin makaronilaatikkoon. Se meni näin:

Hovihallin makaronilaatikko

4 dl makaronia
350 g jauhelihaa
10-15 cm purjoa
4-5 valkosipulinkynttä

Kastike:

n. 3 dl ketsuppia
2 dl kermaa

Keitä makaronit kypsiksi. Ruskista jauheliha. Sekoita makaronit, jauheliha, pienitty purjo ja murskatut valkosipulinkynnet keskenään. Sekoita ketsuppi ja kerma keskenään. Lisää suurin osa kastikkeesta makaroni-jauhelihaseokseen. Kaada seos voideltuun vuokaan. Kaada loput kastikkeesta päälle. Paista 200 asteessa noin ½ tuntia.

Koska Älä tule paha kakku -bloggaaja varoitti käyttämästä ”huonoa ketsuppia”, käytin Heinzin vähäsokerista mallia. Kastikkeesta tuli ihan hyvä, mutta silti sanoisin, ettei tämä resepti ihan Hovihallin lootaan yltänyt. Kastiketta pitäisi olla ainakin puolitoistakertainen määrä, sillä Hovihallin makaronilaatikko oli ihanan löysää.

Ehkä nuo mitat eivät olleet minulla ihan tarkkoja. Ainakin jauhelihaa oli 400 grammaa. Korvasin valkosipulin valkosipulijauheella ja sitäkin laitoin vain ihan ripauksen. Makaronien keitinveteen nakkasin yhden lihaliemikuution, mutta ei ruuasta silti liian suolaista tullut. Ehkä laatikko oli minulla liian kauan uunissa. Annoin sen olla ensin tuon ohjeen mukaisen puoli tuntia ja sitten otin virrat pois ja jätin laatikon vielä muhimaan. Makaroneista tuli kyllä juuri oikeanlaisia Hovihallin pehmeitä.

Jos tie miehen sydämeen käy oikeasti vatsan kautta, olen siellä jo aika syvällä kaivautumassa ytimeen saakka, ainakin jos kommentteihin on uskominen. Tarjosin makaronilaatikon kyytipojaksi Limepippurin marinoitua kaalisalaattia ja Parikkalan pikapullan tuoretta ruisleipää. Hyvin näytti toimivan. Itsekin myönnän, että kaalisalaatista tuli juuri sellaista kuin toivoinkin. Pitää jatkossa vaan tehdä puolikas annos.

Suosittelen lämpimästi meat loafin kaverin kebab-ohjetta Suomi24:lla. Siitä varioin hiukan pienemmän satsin pizzaa varten seuraavasti:

n. 1 kg naudan paistijauhelihaa
45 g aromisuolaa
2 rkl mustapippurijauhetta

Kaikki ainekset nytystellään sekaisin mielellään tehosekoittimessa, jotta jauhelihan rakenne rikkoontuu. Silikoninen leivonta-alusta helpottaa kebabin rullaamista aluksi. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla kelmulla, sillä sen avulla saa ainakin maustevoimössön tiiviiksi. Joka tapauksessa tavoitteena on erittäin tiivis pötkö, joka ei muistuta mureketta. Paistetaan folioon käärittynä uunivuo’assa 100 asteessa noin neljä tuntia.

Paistamisen jälkeen anna reilusti jäähtyä ja leikkaa sitten ohuita siivuja. Voit käyttää siivut vielä grillivastuksen alla uunissa. Jos laitat siivut pizzan päällä uuniin, älä suotta enää grillaa niitä.

Hyvää ja kohtuu tulista pizzaa tuli, kun korvasin unohtuneen tomaattikastikkeen salsalla. Päälle vielä sipulirenkaita, ananaspaloja, jalapenoja, tavallista ja sinihomejuustoa sekä näitä kebablastuja. Paistamisen jälkeen vielä loraus kebab-kastiketta ja eikun syömään.

Ilkka valaisi minua pizzanpaistosta, että kebab lisätään vasta valmiin pizzan päälle. Ainakin näin kotikutoisen lätyn voi pilata takuulla, jos ja kun kebab ehtii jäähtyä ennen pizzan valmistusta. Eihän tuo liian kuivaksi mennyt näinkään.

Onnistuin tuhoamaan tuliterän silikonileivonta-alustan veitsellä. Alkuun ei tullut mitään viiltoja tai edes jälkiä. Pöljä minä. Ostin jo tilalle uuden.