Kirjan jälkeen

Kategoria: Outin eväät

Ruokaa, reseptejä ja rakkautta ruuanlaittoon

  • Omenapiirakka, piimäversio

    Taas tuli eilen kuorittua omenoita. Jo aiemmin etsiessäni hyvää piirakkaohjetta törmäsin piimälliseen versioon, jota halusin joskus kokeilla. Arvaahan sen, että kun en laittanut sivua mihinkään muistiin, se katosi jonnekin bittiavaruuteen eikä enää löytynytkään. Pitää varmaan perustaa del.icio.usiin oma leivontatagi.

    Löysin sitten kuitenkin jotain. Tein omenapiirakan Paakari.netin ohjeen mukaan. Minni kehui sen maasta taivaaseen ja uskoin häntä. Vaan eipä tullutkaan yhtä hyvää kuin pohjankan kaikkien kehumasta piirakasta.

    Tein tällä kertaa pellillisen piirakkaa ja pinna oli koetuksella kahteen kertaan. Taikinasta tuli hirmuista jankkia, jonka pellille levittämiseen meni tosi kauan. Ohjeen mitat oli annettu sekaisin desilitroina ja laseina. Ehkä minun lasini oli tilavampi kuin ohjeen tekijän ja taikinasta tuli siksi niin paksua. Seuraavaksi hermo oli koetuksella, kun kuorin pikkuruisia suomalaisia omenoita.

    Piirakkaa on nyt ainakin riittävästi. Ehkä sitä voisi viedä yliopistollekin makusteltavaksi. Siitä ei kuitenkaan tullut ihan niin hyvää kuin toivoin ja siksi vähän arveluttaa syöttää sitä toistaiseksi tuntemattomille työkavereille.

  • Omput säilöön

    Kukkonen-Palo-ojan pikku perheessä harrastetaan säilöntää talven varalle. Ilkka kuori sinnikkäästi kilon Ailan ja Erkin tuomia kotimaisia omenoita. Minä pääsin helpommalla, kun vain lohkoin omenat kattilaan. Olisihan sitä tietenkin Ilkkakin voinut päästä helpommalla, jos olisin vain surauttanut omenat soseeksi, mutta halusin kuitenkin struktuuria omenahilloon. Samalla kiehautin jääkaapissa olleet karviaiset hillokkeeksi.

    Enpä ole ennen moista hommaa tehnytkään. Omenapuut ovat Utajärvellä harvassa ja jostain kumman syystä ainoa marja, jota meillä on säilötty muutoin kuin pakastamalla on puolukka ja siitäkin tehtiin aina survosta, ei hilloa. Äiti tekee tietenkin kaikista mahdollisista marjoista nami-nami-mehua.

    Minun piti ensin käydä hakemassa säilöntäoppia Kotimaiset kasvikset ja Rajamäen -sivuilta. Sellaisen pienen lisäyksen tein, että lirautin vajaan teelusikallisen hillon päälle Sisu-viinaa. Ilkka epäili, että meinaan tehdä hilloista huppelimallia, mutta vannon, että aikomukseni oli vain ja ainoastaan estää homekasvusto.

    Eilen tein pienen omenapiirakan samaisista Ailan ja Erkin omenoista. Eipä turhaan sanonut pohjanka piirakkaansa kaikkien kehumaksi. Tuli tosi hyvää ja sopivan kokoinen annos pienelle perheelle. Lämmin piirakka oli tosi hyvää vaniljajäätelön kanssa ja maistuu se mainiolle kylmänäkin kahvin kera.

  • Miss märkä T-paita ja vähän muutenkin

    Kun ei kirjoita blogia vähään aikaan, uudelleen aloittaminen on hurjan vaikeaa. Pitäisi kirjoittaa koko ajan, mutta mökiltä se on vähän vaikeaa. Lähdimme sitten kuitenkin mökille juhannuksen viettoon, vaikka molemmat olimme kipeitä juuri ennen mittumaaria. Tauti ei pahemmin haitannut. Mitä nyt vähän nenä vuoti ja köhä kutkutti kurkkua. Uskaltauduimme muutaman kerran järveenkin. Minä kerran vaatteet päällä.

    Mistähän sen aloittaisi? Ilkka osti viime kesänä kajakin ja houkutteli minuakin testaamaan sitä. En nyt muista, miksi melontahommat jäivät viime kesältä, mutta nyt uskaltauduin pulkkaan, vaikka aluksi pistin vähän hanttiin. Ensin Ilkka antoi minun kuivaharjoitella maalla. Melonta-asento on tosi omituinen. Polvet surtussa kajakin reunoissa ja jalat edessä. Olo on vähän merenneitomainen – jalat ahdistettuna yhteen lahkeeseen.

    Ihme ja kumma mutta pääsin kajakkiin ensi yrittämällä myös vedessä enkä vielä edes kastunut. Siinä sitten loiskuttelin melalla ja Ilkka huuteli ohjeita laiturilta. Aallokko oli melkoinen. Vaahtopäät pärskyivät rantakiville, ja minä tyttö se vaan meloskelin edestakaisin rannan myötäisesti.
    Kahdeksikko sujui melkein paremmin kajakilla kuin moottoripyörällä.

    Olisi vaan pitänyt harjoitella myös rantautumista ennen kuin tuuli yltyi. Ensin ohjasin kajakin keulan laituriin ja sitten Ilkan tiukkojen ohjeiden myötä onnistuin jotenkin sompailemaan sen rantaan. Ilkka yritti viimeiseen asti ottaa minua kiinni, mutta niin vaan mulahdin järveen. Kova aikomus oli loikata näyttävästi kajakista kuivalle maalle. Siinäpä sitten tyttö oli märissä vaatteissaan ja surkea ilme naamallaan. Taisin mainita jotain viimeisestä melontakokeilusta, mutta tosi asiassa se oli niin kivaa, että voisin vielä harkita uusintayritystä. Hurjan sulavasti puikkelehdin aaltojen seassa, mutta miten sitä voisi vielä päästä kuivana rannalle? Ehkäpä apu löytyy melontaoppaasta…

    Vaikka nuha ei ihan Vesannolle jäänytkään, oli meillä hurjan mukavaa ihan kahdestaan. Rauhassa saunottiin ja grillattiin, paistettiin muurinpohjalättyjä ja nukuttiin pitkään. Siinä se sielu lepää – oman kullan kainalossa luonnonhelmassa.

  • Spagettijauhelihavuoka

    Löysin reseptit.comista helpon jauhelihaspagettivuoan ohjeen. Ilkka ruskisti jo eilen jauhelihan. Sovelsin taas alkuperäistä ohjetta seuraavasti.

    Keitä sopiva määrä pätkittyä spagettia suolalla maustetussa vedessä. Lisää loraus öljyä, ettei spagetti paakkuunnu. Valmista sillä välin jauhelihakastike.

    Jauhelihakastike
    400 g jauhelihaa
    1 sipuli
    1 tlk tomaattimurskaa
    mustapippuria
    suolaa
    ripaus sokeria

    Ruskista jauheliha ja hauduta sipuli. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Keittele vähintään viisi minuuttia tai, kuten minä, aina siihen asti, että myös juustokastike on valmis.

    Juustokastike
    2 rkl voita
    4 rkl vehnäjauhoja
    2dl maitoa
    2 dl kasvirasvavalmistetta
    1/2 tl suolaa
    1/2 tl paprikajauhetta
    muutama siivu juustoa tai desi juustoraastetta

    Sulata rasva kattilassa ja keitä siinä vehnäjauhot. Lisää maito ja kasvirasvavalmiste. Keitä hiljalleen viitisen minuuttia ja muista hämmentää, ettei maito pala pohjaan. Lisää mausteet ja sulata juusto kastikkeeseen.

    Annos mahtuu noin puolentoista litran vuokaan. Kaada voideltuun vuokaan jauhelihakastiketta ja spagettia vuorotellen niin, että päällimmäiseksi tulee ohut kerros spagettia. Kaada päälle juustokastike ja kypsennä koko komeus 200 asteessa reilu puoli tuntia.

    —

    Ihan maukasta tuli. Pehmoista suorastaan. Kannattaa kokeilla, sillä tästä saa perusmuonaa halvalla ja melko helpolla useammaksikin päiväksi.

  • Valkosipulinen minestronekeitto

    Tein yrttistä minestronekeittoa Mitä tänään syötäisiin? -ohjelman ohjeen mukaan. Tietenkin piti vähän soveltaa kuten aina. Yrttisen tomaattimurskan korvasin valkosipulisella ja kasvisliemikuution kanaliemikuutiolla. Kirsikkatomaattien sijaan laitoin miniluumutomaatteja ja laitoin niitä kokonaisen rasian, koska jätin toisen pussin keittovihanneksia pois. Tuli ihan hyvää soppaa. Kannattaa kokeilla tätä pikaruokaa.

    Minun sovellukseni alkuperäisestä ohjeesta:

    400 g jauhelihaa
    1 sipuli
    1 tl suolaa
    mustapippuria
    1 l vettä
    1 kanaliemikuutio
    1 ps keittovihanneksia
    spagettia
    1 tlk valkosipulitomaattimurskaa
    1 pkt miniluumutomaatteja
    2 tl basilikaa

    Jauheliha ruskistetaan kattilassa ja kuullotetaan sipuli. Lisää suola ja pippuri. Kaada kattilaan vesi ja lisää liemikuutio. Lisää keittovihannekset kiehuvaan keittoon, ja kun keitto jälleen kiehuu, pätki sekaan spagetti. Keittele, kunnes spagetti on syötävää. Sekoita joukkoon tomaattimurska ja tomaattilohkot. Mausta basilikalla ja tarkista suola. Jos keitto muistuttaa enemmän pataa, voit lisätä kiehuvaa vettä.