Kirjan jälkeen

Blogi

  • Uusi sykemittari

    Sain nyt Karilta uuden mittarini. En vielä käyttänyt sitä salilla, mutta illalla pitää näpräillä mittariin oikeat lähtöarvot. Hurjan pieni ja siro se on edelliseen mittariini verrattuna. Tosin tylsän musta, mutta olkoon.

    Kävin salilla, mutta unohdin taas mittarin kotiin enkä kehdannut vielä viritellä uutta käyttöön. Tein paljon keskikropan liikkeitä, mutta myös yläselkää, jotta pääsisin selkäkivuista eroon. Vähän jalkoja ja käsiä, paljon aerobista treeniä.

    Hölkkäsin alkuun 10 minuuttia crosstrainerilla ja aina kahden lihaskuntoliikkeen jälkeen tein uuden aerobisen treenin: ensin viisi minuuttia pyörällä, sitten viisi minuuttia hyppynarulla ja vielä viisi minuuttia crosstrainerilla. Loppuun tein kymmenen minuutin venytykset.

    Syke pysyi mukavan korkealla koko ajan ja sain rauhassa vetää koko ohjelman läpi. Lisäsin ohjelman loppuun vielä varpaillenousun, jotta pohkeet vähän muotoutuisivat. En odota ihmeitä, sillä minulla ei ole sulosääriä eikä tule olemaankaan. Tyypillinen suomalainen persjalkainen naikkonen, vailla suuren maailman muotokieltä. Pohkeisiin pitäisi vain saada kimmoisuutta ja siksi korvasin yhden kolmesta sarjasta päkiöillä hyppelyllä.

    Karin kanssa puhuttiin jo Tukholman maratonista ensi kesänä. Ehkäpä siinä olisi seuraava maratontavoite.

  • Kaikenlaisia törppöjä liikenteessä

    Olin ajaa tänään kolarin. Olin täysin syytön. Lähdin ajelemaan yliopistolle päin kämpiltä enkä päässyt kuin 50 metriä parkkipaikalta, kun joku pappa Volkkarilla koitti tormata päälle. Onneksi olin vasta lähtenyt liikkeelle ja ajelin rauhallisesti ensimmäistä risteystä kohti niin ehdin hyvin jarruttaa. Hyvin ja hyvin. Ei varmaan ollut kuin käsivarren mitta väliä, jos sitäkään.

    Ei papalla paljon pää kääntynyt, kun hyökkäsi vihreällä orhillaan tielle. Hän ajoi eteeni autotallipihalta, ei toiselta tieltä, ja vieläpä vasemmalta puolelta. Samalla hyytävällä vauhdilla hän paineli risteykseen ja ilman vilkkua kaahasi oikeaan. Minä halusin välttää uuden kohtaamisen ja käännyin vasempaan.

    Kohta lähden Savonlinnaan. Pitää soittaa ensin, voinko jo tulla ja tarvitseeko muru jotain kaupasta. Toivottavasti pappa on jo määränpäässään…

  • Muistilappu wordiin?

    Luen parhaillaan yhtä melkoisen hyvää gradua, josta minun pitäisi antaa kommenttini pikapuoliin. Sain gradun liitetiedostona, ja koska olen muutenkin pyrkinyt eroon printeistä, luen gradua koneelta. Nyt ongelmaksi on tullut muistiinpanojen tekeminen.

    Tähän on varmasti jokin ratkaisu olemassa, mutta en keksi sitä nyt yöllä. Olisipa kätevä, jos saisi liimattua post-it -lapun tekstidokumenttiin. Silloin kommentin voisi kirjoittaa suoraan siihen, ja gradun tekijä voisi sitten ratkaista, huomioiko sen vai ei. Nyt pitää joko kirjoittaa sähköpostiin, miltä sivulta asia löytyy ja mitä siitä kommentoi, tai kirjoittaa kommentti suoraan tekstiin ja merkitä se niin, että tekijä varmasti huomaa ainakin poistaa ylimääräiset töherrykset. Voisihan sitä käyttää alaviitettäkin, mutta se on liian monimutkaista.

    Gradut ja väikkärit ovat liian pitkiä dokumentteja käsiteltäväksi koneella. Tykkään kirjoittaa muistiinpanot ja kommentit suoraan tekstikohtaan paperin laitaan, mutta miten se tehdään sähköiseen versioon? Liimaanko post-it -laput kannettavan näyttöön;) Powerpointissa on jokaiseen slideen liitettävä notes-mahdollisuus, mutta onko sellaista wordissä? Ilmeisesti joissakin outlook-versioissa on, mutta sitä en edes käytä.

    Osaan tehdä elämäni vaikeaksi, vai?

  • Talvitamineissa lenkillä

    Olin aamulla innoissani, kun tiesin, että kerrankin pääsisin naisten sählyvuorolle, mutta surkujen surku, kun nyt onkin syysloma eikä pelaajia tullut riittävästi. Harmitti vietävästi. Aluksi ajattelin mennä salille sählyn sijaan, mutta tajusin, että siellä olisi neljän aikaan iltapäivällä mieletön ruuhka. Siksi päätin siirtää salitreenin iltaan. Kävin jopa viemässä salikamat laitokselle, jotta voisin juosta kämpiltä Microteknialle treenaamaan ja sitten takaisin.

    Niin siinä sitten kävi, että kello oli yli kahdeksan ja minä olin edelleen kotona. En kehdannut enää lähteä salille, mutta jotain oli pakko tehdä, ettei vatsamakkarat ottaisi samaa tilavuutta kuin viime vuonna tähän aikaan.

    Vetäisin päälleni samat kamat kuin viime talven lenkeillä ja lähdin mukavan raittiiseen syysilmaan. Ei ollut yhtään liikaa päällä. Miten onkin mahdollista, että pärjäsin talvella täsmälleen samoilla tamineilla, jotka nyt syksylläkin tuntuivat ihan mukavilta? Taitavat olla viisaat oikeassa, kun ovat kiitelleet kerrospukeutumista.

    Olen päättänyt olla miettimättä liikaa harjoitusohjelmia nyt syksyn aikana. Parempi pitää mieli virkeänä ja juoksennella se, mikä hyvältä tuntuu. Niinpä kirmasin välillä spurtteja, välillä rauhallista sykkeentasausvauhtia ja vedin jopa viisiminuuttisen tekniikkaharjoituksen. Juoksutuntuma on kateissa, sille ei kai voi mitään, mutta lenkin jälkeen oli sama euforinen olo kuin ennenkin.

    Mieliala laski oikeastaan vain kerran eikä juoksulla ollut mitään tekemistä sen kanssa. Joku oli jo muuttanut ”minun asuntooni” ja laittanut sinne kauheat vihreät verhot! Miksi vihreät, kun asunto oli muuten vanilja-harmaa-musta ja ripaus kultaisia mosaiikkilaattoja keittiössä? Turhaanpa minä sitä asuntoa enää murehdin. Peruutin tänään lainaneuvottelunkin. Ei persaukisen kannata ottaa enää lisää lainaa huolekseen. Siispä katse tulevaan ja hymyä suupieleen!

    Sykemittarin paristo vetelee viimeisiään ja antaa virhelukemia. En aio vaihtaa siihen paristoa, sillä saan huomenna uuden mittarin käyttööni. En ole vielä raskinut ostaa tulevaan Suunnon mittariini PC-podia, mutta pitää toivoa sitä vaikka joululahjaksi.

    Joka tapauksessa tämän päivän urheilumerkintä on seuraava: tunti 6 minuuttia keskisykkeellä 151 ja maksimilla 182, kulutus 615 kcal.

    Minulla taisi jäädä lauantaina merkitsemättä salitreeni. Silloin en muistanut ottaa mukaani sykemittaria, joten muita merkintöjä ei ole. Aikaa meni reipas tunti ja tein puolivälissä ohjelmaa viisi minuuttia aerobista harjoittelua kuntopyörällä. Alkuun ja loppuun vielä kymmenminuuttiset crosstrainerilla. Kävin koko kehon läpi, mutta painotin keskivartaloa. Korsetti kaipaa treeniä, jotta ensi keväänä kulkee taas maraton.

  • Boxista pinkkiin

    Ilme muuttui pinkin värin myötä iloisemmaksi ja viehkeän naiselliseksi, kiitos murun:) Värimuutos aiheuttaa vähän lisätöitä, kun näyttää muru laittaneen näkyville myös julkaisut-sivun, johon ei ole mitään täytettä. Jospa joskus lukuseminaariabstrakti kehittyisi oikeaksi julkaisuksi.

    Salitreeni jäi taas väliin, kun intouduin jatkamaan hommia vielä illalla. Nyt jyskyttää päätä eikä uni tule. Ehdin kuitenkin vilkaista ja alustavasti miettiä lääkeliiketoiminnan harjoitusta ensi viikolle. En ole ainoa kauppatieteilijä ryhmässä, mutta näyttää olevan todella hankala iskostaa muille ryhmäläisille päähän, että uusi palvelu maksaa aina jotain jollekin. Tuntuvat ajattelevan, että eihän uudesta liikeideasta mitään kuluja ole…

    Meidän pitäisi miettiä rahoitusta ja hinnoittelua eivätkä kumpikaan ole minun erityisvahvuuksiani. Pitää yrittää keksiä jotain, mutta en todellakaan aio ottaa vastuuta koko ryhmän kaupallistamissuunnitelmasta. Edelleen kiroan sitä, kun menin ilmoittautumaan koko kurssille. Turhaa työtä, mutta luennot ovat tähän saakka olleet ihan ok.

    Laitoin avoimeen yliopistoon laskun ikääntyvien yliopiston luennoista eli tämän päivän raha-anomusten kiintiö on nyt täynnä. Yksi Liikesivistysrahastoon, yksi laitokselle ja yksi avoimeen yliopistoon.

    Jatkoin vielä illalla 30Boxes-kalenterin päivitystä. Olen painellut varmasti kaikkia nappuloita enkä ole enää yhtään varma, saako koko maailma nyt seurailla omaa kalenteriani. Eipä siellä mitään salaista ole.

    Kalenteria täyttäessäni huomasin, että EBRF:n lopullinen paperi pitää lähettää marraskuun loppuun mennessä. EMAC:iin en viime kerralla päässyt, mutta voisihan sitä kokeilla ensi keväänä uudestaan, kun se järjestetään tutussa kaupungissa Bristolissa. EMAC:iin ottavat mieluummin määrällisiä tutkimuksia, joten voisi miettiä Jarin kanssa yhteistä paperia. Pitäisi ehtiä jossakin välissä lukea Jarin työ. Ja Annen gradu. Ja Tuulan paperi. Voi ei…:(

    Yritin epätoivoisesti järkätä itselleni illalla sellaisen mikä lie -teknokotkotus jotain RSS ja sellaista. Minulla on muutamia journaleja ja uutisryhmiä, joita yritän seurailla parhaani mukaan. Olisi tosi helppoa, jos ne kaikki löytyisivät samasta paikkaa ja voisi yhdellä vilkaisulla nähdä uusimmat päivitykset. Ilkka yritti neuvoa puhelimessa ja minä yritin itse selvitellä asiaa, mutta jyskytys kävi päässä liian voimakkaaksi. En tajunnut.

    Lopulta en muuta keksinyt kuin kokeilla parilla journalilla Google Readerissa. Olisin halunnut kaikki oikeastaan omille sivuilleni Googleen, mutta se näytti tosi hölmölle. Bloglinea en tajunnut ollenkaan. Syöttelin sinne muka joitakin mitä lie -syötteitä, mutta se narisi jatkuvasti, ettei siellä ole mitään näytettävää. Sen yhden Ilkan ehdottaman lukijan nimen ehdin jo unohtaa ennen kuin kokeilinkaan. Se olisi ollut suomenkielinen, joten olisin voinut ehkä ymmärtää edes kielen. Nyt tämä tyttö tuntee itsensä tosi tyhmäksi, mutta ehkä ”kunnon kuuden tunnin” yöuni selvittää pään ja ongelman.