Olen jo toipunut nielurisaleikkauksesta niin hyvin, että uhmasin kahden viikon liikuntakieltoa eilen ja lähdin Ilkan, Maisan ja Teemun kanssa retkiluistelemaan. Oli hurjan kivaa. Tai no ei ollut aluksi, kun nilkka väsyi ja rytmi ei löytynyt millään, mutta palatessa pääsin jo nautiskelun makuun. Retkiluistimillahan suorastaan kiitää! Vaikka syke ei varmaankaan noussut paljon yli sohvalukemien, kuusi kilometriä suuntaansa taittui puolessa tunnissa. Kelloa ei ollut, mutta jotain sinne päin se oli. Tuulensuunta vaikuttaa yllättävän paljon luisteluun aavalla selällä. Vaikka tuuli ei ollut kova, …
Blog Posts
En olisi ikinä uskonut, että yksi nielurisaleikkaus saisi minut tähän tilaan. Silloin kun ei okseta, koskee helkkaristi korvaan. Aika harvoin koskee kurkkuun. Ääni takertuu aika ajoin kurkkuun ja kamalien limapallojen mukana lähtee palasia nielua koristavista peitteistä. Täytyy koota kaikki voimansa ja yrittää perustella itselleen järkisyin, miksi on pakko välillä nielaista ruokaa ja juomaa. Kun vatsa on tyhjä, voi oikein tuntea, kuinka särkylääkkeet syövyttävät vatsan limakalvoja. Pahinta on se, että olen taas ihan poikki. Tekisi mieli nukkua koko ajan, mutta eihän …
Ajeltiin Ilkan kanssa viikonloppuna yhteensä sellaiset 330-340 kilsaa kelkalla. Lauantaina lähdettiin pikkupakkasessa ensin vain Rokualle kaakaolle, mutta sitten matka jatkui Vaalan kautta Puolangalle. Vaalasta Puolangan suuntaan oli tosi upeaa reittiä. Vain yksi kelkka oli ajanut ennen meitä lanauksen jälkeen. Viimeiset 17 kilometriä olivat sitten ihan hirveää pattia. Minulta prakasi taas käsi, joten Ilkka ajeli edellä ja odotteli, kun minä körryytin mummoankkavauhtia perässä. Ja sama juttu palatessa. Puolangan patikon jälkeen minulta hajosi kelkka. Olin jo kuunnellut aiemminkin, että jokin aina kolahtaa …
Pitkään vihoitelleet nielurisat jäivät maanantaina lekurin pöydälle. Ei kuulemma ollut turha leikkaus, sillä risat olivat molemminpuolin pahasti arpiset ja proppuiset. Siellä heräämössä edustin hieman vanhempaa kaartia. Seurana minulla oli yksi sylivauva ja kolmevuotias Piia. Luulin olevani teräsmuori ja oletin totta kai, että tekisin jo nyt kovasti töitä. Höpsis töpsis. Täällä sitä vaan mutustellaan pienenpieninä paloina pullaa ja imeskellään välillä jäätelöä, välillä jääpalaa. Maanantain olin ihan tokkurassa lääkkeistä, mutta eilen tuntui jo tosi hyvältä. Tänä aamuna sitten heräsin kamalaan meteliin, joka …