Hymystä voimaa

Itku jatkuu edelleen, mutta määrä on vähentynyt puoleen. Volyymi on vielä tallella. Mutta mukaan on tullut paljon valloittavampi ominaisuus: hymy! Mistä ihmeestä se ensimmäinen hymy tulla tupsahti? Joku aamu viime viikolla luulin nähneeni harhoja, mutta kyllä se selvä hymy oli. Nyt mökelö hymyilee onnellisena joka aamu hymynaamakuvalle ja iltapäivisin myös äitille. Kaikkein hauskin tyyppi on kuitenkin isä, jolle ei voi kuin nauraa hampaatonta ja vielä äänetöntä hymyä. Itku taittuu Vaikka itku on edelleen kauheaa huutoa ja kirkumista, yksi pieni hymy

Continue Reading

Hillereitä ja muoviautoja

Näin sunnuntaina hillerin Stemman ikkunassa. Tai sitten se oli kärppä. Joku pieni ja karvainen se kuitenkin oli ja siellä kaupan sisäpuolella. Maanantaina näin, kun muutama pieni muovinen auto ajoi pyörätietä pitkin Kyrönniemen sillan alle. Punainen meni edellä ja keltainen viimeisenä. Eilen ihmettelin lenkillä, miksi joku oli maalannut punaiset kasvot kiveen. Kävin katsomassa lähempää, ja se olikin joku kiveen porattu tappi, joka maalattuna muistutti nenää. Olenko tulossa hulluksi vai voiko tässä syyttää väsymystä? Alan kohta kulkea silmät kiinni, etten näe mitään

Continue Reading

Maailman suurin mysteeri

Mikä tätä lasta vaivaa? Hetken ehdin jo luulla, että huutoitku on takana, mutta toissa yö ja tämä aamu ovat osoittaneet, ettei luulo ole tiedon väärti. Ei auta kuin pitää itsellä kuulosuojaimet tiukasti korvilla tai käy niin kuin Ilkka jo aamulla pelkäsi, että tulee pysyvä kuulovaurio. Viime yö meni ihan hyvin paitsi, että illalla ukko ei tahtonut malttaa laittaa yöunille. Minun piti kääriä ukko pakettiin vaunuihin, työnnellä ylimääräinen kierros pitkin pitäjää, ja nostaa sitten koko paketti kotona pinnasänkyyn. Sen jälkeen uni

Continue Reading

Kolmen tunnin päikkärit!

En voi uskoa tätä todeksi, mutta pikku-ukko on ollut tänään tosi mukava. Jo viime yö oli ihan ok. Itku tuli oikeastaan vain silloin, kun oli oikea nälkä tai puklu kaihersi masussa. Syömisen jälkeen lapsi nukahtikin melko nopeasti. Itse asiassa edellinen blogiposti, jonka olin yöllä unohtanut julkaista, tuli kirjoitettua, kun ihmettelin, etteikö poju enää herääkään ähkimään ja puhkimaan. Ei herännyt, joten valvoin ihan turhaan. Tänään poju on syönyt kolmen tai jopa neljän tunnin välein. Pisin pätkä tuli silloin, kun oltiin vaunulenkillä.

Continue Reading

Site Footer