En voi uskoa tätä todeksi, mutta pikku-ukko on ollut tänään tosi mukava. Jo viime yö oli ihan ok. Itku tuli oikeastaan vain silloin, kun oli oikea nälkä tai puklu kaihersi masussa. Syömisen jälkeen lapsi nukahtikin melko nopeasti. Itse asiassa edellinen blogiposti, jonka olin yöllä unohtanut julkaista, tuli kirjoitettua, kun ihmettelin, etteikö poju enää herääkään ähkimään ja puhkimaan. Ei herännyt, joten valvoin ihan turhaan.

Tänään poju on syönyt kolmen tai jopa neljän tunnin välein. Pisin pätkä tuli silloin, kun oltiin vaunulenkillä. Ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana lapsi jäi nukkumaan ulos vaunuihin vielä lenkin jälkeen. Tähän saakka hän on singahtanut hereille heti, kun vaunujen liike on pysähtynyt.

Jos eilinen vyöhyketerapeutti ei olisi sanonut nukkumisesta, alkaisin epäillä, onko kiukkupussi kipeä, kun koko ajan nukkuu. Tietenkin nyt nukkuu päivän oikein sikeästi, jotta jaksaa taas yöllä valvoa tillistellä. Eipä siinä mitään. Äiti on tyytyväinen, kun saa vähän omaa aikaa, vaikka oma aika meneekin pääasiassa pyykin ja pullojen pesuun.

Pöksyt pesuun

Jo eilen terapian jälkeen pikku-ukolta tuli iso läjä keltaista mönjää. Tänään tuota mönjää tuli vielä lisää pöksyihin ja se sotki myös äidin housut. Olisikohan suolistossa joku tyhjennysvaihe meneillään? Mahakaan ei enää tunnu ihan niin pinkeältä kuin ennen.

Voi tässä olla myös monen tekijän yhteisvaikutusta. Pidin D-vitamiinitipoista taukoa, ja nyt olen kolmena päivänä taas antanut niitä pojalle. Samoin ostin eilen uutta maitohappobakteerivalmistetta, jota annoin tänään toisen kerran. Biolatte on kuulemma parempi kuin Gefilus, koska siinä on useampaa bakteerikantaa.

Valoa surun keskelle

Se, että pikku-ukon vaivat alkavat ilmeisesti jo helpottaa, tuo ison helpotuksen surun keskelle. Tämä on ollut surkea viikko. Maanantaina yksi sukulainen joutui saattohoitoon, tiistaina pappa kaatui ja joutui sairaalaan, keskiviikkona joku heitti kiven tai muun sellaisen auton konepeltiin, mikä muihin asioihin verrattuna tuntuu tällä hetkellä melko pieneltä ongelmalta. Torstaina toinen tärkeä sukulainen kuoli.

Tänään perjantaina ei vielä ole sattunut mitään, mutta kyllä nämä tapahtumat jo tälle viikolle riittäisivät.

Ei tässä voi muuta ajatella kuin, että elämä jatkuu eivätkä poisnukkuneet katoa ajatuksista ja sydämestä koskaan.