Kirjan jälkeen

Vuosi: 2007

  • Tehokkaana pyjamassa

    Luulin olevani tänään tehokas, kun kävin vielä kertaalleen MAR-työt läpi ja kommentoin jo Ninan lukuseminaariabstraktia, mutta kellohan on kohta yksi! Lojun edelleen pyjama päällä sängyssä. Pyykit on pesemättä, kämppä siivoamatta enkä ole edes aloittanut lääkeliiketoiminnan harjoitustyön tekemistä.

    Pitää kuitenkin olla positiivisella mielellä. Aikataulutin MAR-arvioinnit ja Ninan kommentit vasta maanantaille ja nyt ne on molemmat tehty. HTM-tenttien arviointi tosin jää maanantaille, vaikka olin aikonut hoitaa ne pois alta jo eilen. Lääkeliiketoiminnan työn olinkin suunnitellut tälle päivää.

    Tuleekohan elämä aina olemaan näin ennakkoon suunniteltua ja aikataulutettua? On aika tylyä herätä sunnuntaiaamuna siihen, että muistaa kaikki ne työt, mitkä on sunnuntaille suunnitellut. Milloin aikuiset ihmiset oikeasti rentoutuvat vai pitääkö sekin suunnitella etukäteen? Pitäisikö minunkin laittaa 30boxiin jollekin päivälle merkintä, että tänään nukun pitkään enkä tee mitään?

    Kuten joskus kirjoitin, minulle on elämää ennen Uuden-Seelannin matkaa ja elämää sen jälkeen, mutta elämällä tarkoitan tietenkin vain työelämää. Ja voi kun minä odotan sitä ei-työelämää siinä välissä! Uuden-Seelannin päiville kirjoitan paksuin kirjaimin ainoaksi tehtäväksi pitää hauskaa ja nauttia. Siinä sivussa menee kyllä yksi konferenssi. 😉

  • Ihan hyvä kebab

    Suosittelen lämpimästi meat loafin kaverin kebab-ohjetta Suomi24:lla. Siitä varioin hiukan pienemmän satsin pizzaa varten seuraavasti:

    n. 1 kg naudan paistijauhelihaa
    45 g aromisuolaa
    2 rkl mustapippurijauhetta

    Kaikki ainekset nytystellään sekaisin mielellään tehosekoittimessa, jotta jauhelihan rakenne rikkoontuu. Silikoninen leivonta-alusta helpottaa kebabin rullaamista aluksi. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla kelmulla, sillä sen avulla saa ainakin maustevoimössön tiiviiksi. Joka tapauksessa tavoitteena on erittäin tiivis pötkö, joka ei muistuta mureketta. Paistetaan folioon käärittynä uunivuo’assa 100 asteessa noin neljä tuntia.

    Paistamisen jälkeen anna reilusti jäähtyä ja leikkaa sitten ohuita siivuja. Voit käyttää siivut vielä grillivastuksen alla uunissa. Jos laitat siivut pizzan päällä uuniin, älä suotta enää grillaa niitä.

    Hyvää ja kohtuu tulista pizzaa tuli, kun korvasin unohtuneen tomaattikastikkeen salsalla. Päälle vielä sipulirenkaita, ananaspaloja, jalapenoja, tavallista ja sinihomejuustoa sekä näitä kebablastuja. Paistamisen jälkeen vielä loraus kebab-kastiketta ja eikun syömään.

    Ilkka valaisi minua pizzanpaistosta, että kebab lisätään vasta valmiin pizzan päälle. Ainakin näin kotikutoisen lätyn voi pilata takuulla, jos ja kun kebab ehtii jäähtyä ennen pizzan valmistusta. Eihän tuo liian kuivaksi mennyt näinkään.

    Onnistuin tuhoamaan tuliterän silikonileivonta-alustan veitsellä. Alkuun ei tullut mitään viiltoja tai edes jälkiä. Pöljä minä. Ostin jo tilalle uuden.

  • Mörönpelottelulihas

    Kävin tänään salilla, vaikka kädet on vielä vähän kipeät. Jospa se todella on niin, että sillä se kipu lähtee, millä on tullutkin. Vetäisin alkuun ja loppuun kymmenen minuuttia crosstrainerilla, joten kestoksi tuli vähän normaalia pidempi kuntosalikerta eli tunti 22 minuuttia. Harjoitusvaikutus oli 2,5 ja keskisyke 113. Maksimi oli huima 170, mikä varmaan johtuu eilisestä sählystä. Ehkä keho oli vielä vähän rasitustilassa. Kilokaloreita paloi kivat 325.

    Tein suurin piirtein samat liikkeet koko kropalle kuin Savonlinnassa paitsi, että tein vähän enemmän yläkroppaa, kun ei ollut mummoja häiriköimässä. Salilla oli vain pari hyvänpäiväntuttua ja heidän kanssaan vaihdoin pari sanaa. Ei minulla ole mitään plania salilla käynnille. Kunhan yritän etsiskellä kadonnutta motivaatiota liikkumalla vähän kaikilla tavoilla. Löin tänään jopa pari golfpalloa. Yksiössäni asuu varmasti golfpallomörkö, vai mihin pallot oikein katoavat? Kun käy salilla, ei möröt pelota. Ja jaksaa vaikka ajaa Ilkan uudella kelkalla. 😀

  • Perussählyä

    Sähly ei ehkä kulkenut tänään parhaalla mahdollisella tavalla. Eniten ihmetyttää, miten vähän kulutin sählysäntäilyllä. Suunnon mittari näyttää varmasti paljon pienempää kulutusta kuin Polarin mittari. En muista koskaan aiemmin jääneeni perjantain sählyssä vain 434 kilokaloriin. Syke oli kuitenkin ihan normaali: keskisyke 162 ja maksimi 187. Peliaika oli ehkä hieman lyhyempi kuin tavallisesti, 54 minuuttia, kun piti säätää joukkuejakoa.

    Maalihanat eivät auenneet, mutta toivottavasti edes paikat aukesivat. Menin jotenkin totaalisen jumiin Savonlinnan kuntosalirehkimisestä. Hyvä, että saan hiukset harjattua, kun kädet eivät tahdo nousta hartialinjan yläpuolelle. Ilkan jumi taisi tarttua minuun.

    En ole tänä syksynä onnistunut telomaan vielä kertaakaan nilkkojani sählyssä *koputtaa puuta*. Juoksun jälkeen nilkka vihotteli pari päivää, mutta nyt se tuntuu olevan kunnossa. Hyvä niin. Huomenna voisi taas yrittää raahautua salille ja sunnuntaiksi voisi ottaa ohjelmaan pitemmän rasvanpolttolenkin, jos kiire antaa sen verran myöten.

    —

    Unohtui mainita eilen, että harjoitusvaikutus nousi vitoseen.

  • Antoisaa matalapainetta

    Oli aktiivinen päivä väikkärin suhteen. Ensin palaveerasin kärkituoteprojektin vuoksi ja sitten tein yhden tosi mielenkiintoisen haastattelun hyvän ruuan ääressä. Olin tosi tyytyväinen molempien antiin. Kaiken muun hyvän lisäksi kävin esittäytymässä Kuopion bioklusterin grand old manille. Kirjoitan näistä tarkemmin toiseen viestiin.

    Hyvän tuulen sanotaan tarttuvan, mutta nyt meni kyllä hyväntuulisuus hukkaan. Tutkimuksellisesti tosi antoisa päivä tipahti tavallisen arkipäivän tasolle, kun toisella oli huono päivä ja paha mieli. Sitähän se on – ylä- ja alamäkeä. Kyllä ylämäkipäivien pitäisi olla vähintään yhtä arvokkaita. Ylöshän pääsee vaikka avaruuteen, mutta alas vain maapallon ytimeen.

    —

    Kirjoitin yllä olevan tekstin puolisen tuntia sitten. Nyt tulin toisiin aatoksiin. Oma hyvä tuuleni on voimakkaampi kuin toisen huono olo. Pieni notkahdus ei vie koko intoani. Väikkärini on kauan kärsinyt innostuksen ja motivaation puutteesta, ja tänään muistin taas, miksi se on minulle tärkeä asia. Tällä ilolla jaksan taas pitkään, ja ennemmin tai myöhemmin oma iloni tarttuu myös muihin.

    Viime viikolla uin itse mustissa vesissä. Eivät sairaat ole parantuneet tai kysymykset saaneet vastauksia, mutta tajusin, etten ainakaan helpota omaa oloani murehtimalla tekemättömiä töitä. Työ kerrallaan olen kiiruhtanut eteenpäin. Olen joutunut tinkimään laadusta joissakin asioissa, mutta ne tärkeimmät olen mielestäni onnistunut tekemään hyvin, ja se riittää nyt, kun kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa.