Kategoria: Sporttinurkka

Karautin eilen mutkan Kuopiossa. Kävin häviämässä välieräpelin, mutta ei harmita. Hyvä peli kerta kaikkiaan. Vastustaja oli paljon parempi kuin me. Pelasi taidolla ja kovaa. Ilman Jarin maaleja meidän on aika hankala voittaa pelejä, vaikka tiukka puolustus näkyi taas eilen siinä, ettei vastustajakaan tehnyt kuin seitsemän maalia meidän viittä vastaan.

Hassua sinänsä ettei tullut edes ruhjeita. Mitä nyt vähän joku raapaisi käsivarteen ja jokunen pallon kuva on tietenkin jaloissa. Niitä ei lasketa.

Sanna ei tullutkaan peliin, joten saatiin Anun kanssa rehkiä kahdestaan. Nyt taisin tehdä pidempiä vaihtoja kuin viimeksi tai sitten ottelun tempo oli ihan toinen. Puuskutin kuin keuhkotautinen aina vaihtopenkillä.

Ensi viikolla on sitten pronssipeli. Vielä ei ole tullut tietoa vastustajasta, mutta toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei se ole taas se karvakäsi-AA. Ne karvakädet taitavat tosiaan tulla siitä, että pelaamme Turkin pelipaidoissa. Pitkä tarina.

Meinasin ihan hermostua eilen kisakatsomossa. Mitä ne Kärpät noin pelaa? Laiskasti rusettiluistellen, höh. Pitäisi tehdä taidokkaita maaleja eikä hakata päätään espoolaiseen kiviseinään.

Tänään pitäisi sitten koota itsensä ja pelata tolkusti sählyä. KYY-liiga lähestyy mitalipelejä ja viimeviikkoisesta täpärästä tappiosta huolimatta KJH on mukana välieräpeleissä.

Meidän tähtihyökkääjämme, armoton maalintekijä Jari se vaan mietiskelee pk-asioita Helsingissä, vaikka pitäisi olla ratkomassa KJH:lle mestaruuksia. Jarin lähdön jälkeen olemme joutuneet muuttamaan taktiikkaamme entistä puolustavammaksi. Harmi vain, ettei meillä ole oikein viimeistelijöitä niihin harvoihin maalipaikkoihin, joita lyhyissä peleissä aukenee.

Naispelaajien roolikin on muuttunut hitusen. Edelleen meidän tehtävämme on katkoa vastustajan syötöt, mutta nykyisin pelaamme paljon alempana kuin ennen. Aiemmin naispelaaja oli kärkikarvaaja, joka sitten hyökkäystilanteessa putosi vähän alaspäin. Pois haitolta, voisi sanoa. Nyt naiset on siirretty vasempaan laitaan.

Viime pelissä uusi rooli tuntui vähän oudolta. En usko, että Anukaan oli ihan sinut laiturin tontin kanssa. Illan peliin on ehkä tulossa myös Sanna, ja hänelle uusi paikka on vieläkin oudompi.

Mutta hyvin se menee! Voittihan Kärpätkin, vaikka ehdin välillä jo käydä lukemassa yhtä CoP-artikkelia alakerrassa.

Lähdin pääsiäisen jälkeen Kuopioon ja jumiuduin sinne lumisateiden vuoksi. Ehdittiin siinä Suvin kanssa sopia kevään kuntokuurista, joka alkoi aprillipäivänä. En tiedä, millainen onnistumisen mahdollisuus aprillipäivänä aloitetuilla kunto-/laihdutuskuureilla on, mutta tällä hetkellä näyttää hyvälle. Läski ei ole kadonnut minnekään, mutta olen jaksanut piipertää urheiluhommissa koko alkuviikon.

Tiistaina pelasin KYY-liigan pudotuspelin KJH:n riveissä. Turpiin tuli, mutta pääsimme silti jatkoon maalieron turvin. En voi ymmärtää, mikä AA:ta vaivaa. Joukkue on hyvä, mutta tietääkseni kukaan ei tykkää pelata AA:ta vastaan. Hirveätä huutamista ja raakkumista koko pelin ajan. Viime kevään finaalissa meno äityi niin hurjaksi, että meidän vaihtoaitioon heitettiin lopulta maila. Hyvä, ettei osunut ketään.

Mitenhän joku AA:lainen näki minussa karvakäden? Pelasin ihan lähellä heidän vaihtoaitiotaan niin eiköhän joku kiljunut minulle, että karvakäsi hyytyy. Syynäilin pelin jälkeen käsivarsiani, mutta ei, ei ole apinanverta riittävästi tällä tytöntylleröllä.

Keskiviikkona kävin sitten nautiskelemassa juoksulenkillä. Tassuttelin reippaan kahdeksan kilometrin lenkin ja yritin kovasti mennä ihan rauhakseen. Alussa vauhti nousi aivan liian korkeaksi ja sen jälkeen en oikein enää saanut sykettä kuriin. Juoksu oli tietenkin aika jäykkää, mutta yllättävän hyvinhän tuo kulki. Nyt ei passaa pitää liian pitkää taukoa juoksenteluista. Voisi vaikka yrittää kipittää pari, kolme kertaa viikossa ihan omaksi ilokseen. Eihän siitä tietenkään mitään tule. Kohta katsellaan kilpailukalenteria ja laaditaan harjoitusohjelmia, sitten aletaan syynätä syömisiä ja juomisia…

Ei vaan oli tosi kiva hölkätä aurinkoisessa säässä. Väsytti vaan hirmuisesti illalla. Silti päätin lähteä tänä aamuna Ilkan mukana keskustaan ja salille. Tein ihan kunnon yläkropan treenin, vaikka meinasin aluksi tehdä vain pari sarjaa. Sitten kuntosalin jälkeen vielä reippailin kotiin. Nyt olo on taas ihan väsynyt. Pitäisi ehkä ottaa pienet torkut.

Mitenhän lie Suvilla sujuu kuntoilu? Suvi ei ainakaan voi laihtua mistään kohti. Täytyykin viedä hänelle aina pullaa kahville, kun siellä päin liikun. Pitää taas ainakin käväistä Kuopiossa tiistaina, kun on KJH:n peli. Jos itselleenkin soisi puolikkaan pullanmurusen…

Luoston reissu onnistui täydellisesti. Mikäpä se on ajellessa leveää lanattua reittiä hyvässä seurassa pikku pakkasessa? Luoston ja Pyhän ympärysreitit olivat tosi hyvässä kunnossa. Pieni patikko ei menoa haitannut, kun menetetyt minuutit sai kiinni piiitkillä suorilla.

Shiftin keulan uudet iskarit toimivat makiasti. Niistä voi pudottaa vähän painetta pois, kun ei pahoissakaan töyssyissä edes yrittänyt pohjata. Samanlainen varustus pitää saada vielä alustaan ja sitten kelkka on sanalla sanoen täydellinen.

Ainoa miinus reissussa oli se, että ajopäiviä oli vain puolitoista. Ehdottomasti pitää seuraavalla kerralla olla ainakin viisi päivää menossa. Ajettiin Ilkan kanssa jo torstai-iltana Utajärvelle ja jatkettiin sieltä Luostolle aikaisin lauantaiaamuna. Aikainen herätys ja kelkkojen purku vaativat veronsa, joten ajettiin eka päivänä vain joku sata kilsaa. Toisena päivänä mittariin taisi tulla vähän alle 200, mutta ehkä oli niillä bensan hinnoilla parempi, ettei yritetty mitään hirmutekoja.

Kurkusta ei ollut mitään vaivaa koko viikonloppuna enkä tarvinnut edes särkylääkkeitä. Eihän tuo kyllä kovin raskas reissu ollutkaan. Oli tosi kiva vähän jutustella Ninan ja Tuomaksen kanssa. Heilläkin oli vuokrakelkka sunnuntaina ja kävimme yhdessä makkaranpaistossa laavulla. Heille vaan sattui alle todellinen juna. Tästä tytöstä ei ainakaan Ski-doo -tyttöä tule.

Olen jo toipunut nielurisaleikkauksesta niin hyvin, että uhmasin kahden viikon liikuntakieltoa eilen ja lähdin Ilkan, Maisan ja Teemun kanssa retkiluistelemaan. Oli hurjan kivaa. Tai no ei ollut aluksi, kun nilkka väsyi ja rytmi ei löytynyt millään, mutta palatessa pääsin jo nautiskelun makuun. Retkiluistimillahan suorastaan kiitää! Vaikka syke ei varmaankaan noussut paljon yli sohvalukemien, kuusi kilometriä suuntaansa taittui puolessa tunnissa. Kelloa ei ollut, mutta jotain sinne päin se oli.

Tuulensuunta vaikuttaa yllättävän paljon luisteluun aavalla selällä. Vaikka tuuli ei ollut kova, paluumatka sujui huomattavasti menoa rivakammin. Tietenkin palatessa osasi jo jotenkuten luistella. Melkoista vaappumista se oli molempiin suuntiin, mutta ainakaan takapuoli ei ottanut lähikontaktia kylmän jään kanssa.

Oli tosi hyvä, että älysin lähteä porukan mukaan. Meinasin aluksi, etten vielä uskalla lähteä urheilemaan, mutta kun katselin muiden sitovan monojen nauhoja kiinni, en malttanut jäädä rannalle. Meitä suosi tosi upea sää ja muutenkin oli hienoa olla pitkästä aikaa kunnolla ulkona. Kotona sitten maistui spagetti ja jauhelihakastike aivan kuin ennen nielurisaleikkausta. Minusta on ehkä tullut entistäkin hitaampi syömämies, mutta väliäkö tuolla. Hyvä saada murua rinnan alle, kun viime aikoina syömisen kanssa on olllut vähän hiljaisempaa.

Ja nyt sitten suunnitellaan kovalla tohinalla ensi viikonlopun Luoston reissua. Hurjan vaikea on ollut löytää sopivia kelkkareittikarttoja. Lapin reiteistä on ilmeisesti tänä keväänä tulossa kuntarajat ylittävä kartta, mutta nyt pitää vielä etsiä monta pikkuruista karttaa, jos haluaa selvittää pidempiä reittejä.

Ainakin Luosto-Ylläs -väli on kiinnostava, mutta sitten pitäisi sunnuntaiajelulle keksiä joku kiva maisemareitti makkaranpaistopaikkoineen ja muineen. Aika suotavaa olisi, jos sunnuntain reitillä ei olisi pahaa patikkoa. Ihan vaan Ninan parasta ajatellen.

Vauhtia piisaa siis jatkossakin. Ja nyt entistä tasaisempana, kun Ilkka kävi eilen hakemassa minulle uudet iskarit etupukkiin! Fox, fox, sanoi foxy lady 😉