Kirjan jälkeen

Kategoria: Sporttinurkka

  • Karvainen kämppis

    Ihan nolottaa, etten ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan. On ihan stressi, mitä kirjoittaa, kun olisi niin paljon sanottavaa reissusta ja yhteisasumisesta ja joulusta ja kaikesta. Nyt en ehdi kirjoitella mitään reissusta. Siitä tulisi aivan liian pitkä tarina. Mutta kerronpa jotain kämppiksestäni Aatusta…

    Aatu on melkoisen kömpelö kaveri. Eilen se kopsahti päin jalkalamppua ja räts vaan, jouduttiin Suvin kanssa imurointihommiin. Sinne meni minun täällä aikoinaan kehumani energiansäästölamppu!

    Nämä minun huonekalut ovat sieltä vaatimattomammasta päästä, joten suurta taloudellista vahinkoa ei tullut. Mitä nyt yksi lampunkupu palasina, mutta onpahan sitten kirkkaampi valo! Siis sitten kun on taas lamppu.

    Sitten tuo Aatu-herra päätti, ettei Ankka-palapeli valmistu koskaan. Kauan minä olenkin sitä väsännyt ja välillä jemmannut maton alle odottamaan parempia aikoja. Nyt palapeli on jälleen lähes 1000 osassa. Lähes, koska ihan kaikkia palasia Aatu ei ollut saanut irti ja ihan kaikki palaset eivät tainneet enää löytyä. Ankka-palapeleihin saa onneksi tilata uusia paloja.

    Rohkeana tyttönä vein Aatun tänään lenkille. Onnistuneesti ohitimme jopa neljä koiraa! Ja sitten se päätti mennä kakille puskaan. Ei sanonut mitään. Ei sanallakaan ilmaissut tarvettaan. Ja eiköhän vaan rynnännyt metsään niin, että minulta lipesi koko hihna kädestä ja köntsähdin itse polvilleni. Pienen maanittelun jälkeen Aatu tuli niin lähelle, että sain napattua hihnasta kiinni. Sitten pälyilin, näkikö kukaan.

    Ei muuta kuin kakki pussiin ja menoksi. Piti juosta kölkytellä pari kilometriä ennen kuin tuli roskakori vastaan. Yksi piti jo aiemmin ohittaa, kun se oli bussipysäkillä, jossa seisoskeli liian paljon yleisöä. Törkkäsin lopulta pussin Rypysuon bussipysäkin roskikseen, että jos siellä päin liikutte ja nenään leijailee maaseudun tuoksu…

    Aatun ansiosta lähdin kuitenkin lenkille ja tuli tosi hyvä mieli. Jalka ei nouse ihan entiseen malliin, mutta väliäkö tuolla. Taitaa olla maratonit juostu tältä tytöltä, mutta voihan sitä kuntoilla omaksi ilokseen. Viime kesänä menikin välillä jo työnteon puolelle, kun oli pakko noudattaa treeniohjelmaa, vaikka enemmän olisi kiinnostanut hengailla Ilkan kanssa.

    Nyt treenikaveri vetää sikeitä jaloissa. Ei tietoakaan siitä tyypistä, joka eilen hölömysi lampun rikki. Kuorsauksesta tietää, että mies on talossa.

  • KJH:n urakka käyntiin tasapelillä

    Voitimme viime vuonna KYY-liigan mestaruuden puhtaalla pelillä. Nyt emme pääse ihan samaan, sillä liigan avausottelu päättyi tasan 5-5. Tuomari antoi pelata yliaikaa ja eiköhän AA survonut pallon väkisellä maaliin.

    Oli todella omituinen peli. Vastustajajoukkueessa oli muutama tosi taitava kaveri ja muutama täys törppö. Ei ole hirmuisen kiva, kun 80 kiloa testosteronilla kyllästettyä lihaa jyrää päälle ja karjahtelee jatkuvasti solvauksia. Vitsi mikä tyyppi. Tuomari kehotti jo välillä rauhoittumaan, mutta ei uskaltanut antaa jäähyä. Pitää alkaa käydä kiivaampaan tahtiin salilla, jos meinaa noiden lihajässäköiden kanssa pärjätä.

    Peli oli muutenkin outo. Ensimmäisen vaihdon jälkeen keuhkot rahisivat kuivasta sali-ilmasta ja kurkku oli kuin tulessa. Seuraavassa vaihdossa annoin jo maalisyötön ja taisin antaa toisen heti perään seuraavassa. Minulla oli tosi hyvä maalipaikka ensimmäisen erän loppuminuuteilla, mutta onnistuin jotenkin tuhrimaan sen. Sama valkohousuinen uuno karjui vaihtoaitiosta, että ei ne enää osu edes tyhjään maaliin, että nyt taittuu KJH:n selkäranka. En ole koskaan koko KYY-liigan historiassa kuullut, ja minäkin olen pelannut liigassa jo ainakin neljä vuotta, että miespelaaja karjuu naisille vaihtoaitiosta. Meillä ei miesväki oikein hyvällä sellaista katso. Emme kuitenkaan lähteneet kostolinjalle vaan erätauolla päätettiin, että hoidetaan tämä peli kotiin ilman sikailuja.

    Toisen erän alkuun vastustaja tasoitti pelin heti kahteen kahteen. Ja seuraavasta aloituksesta minä helkkarin imbesilli tein heti oman maalin. Jari aloitti ja syötti minulle ja meillä on usein sellainen kuvio, että minä syötän heti alimmaiselle miehelle. Miika ei ollut vielä ihan hereillä ja niinpä pallo lirahti maaliin. Ja valkohousuinen nauroi räkäisesti vaihdosta. Niin räkäisesti, että seuraavasta aloituksesta Jari laukoi suoraan Karin syötöstä meille maalin.

    Annoin vielä ainakin yhden syötön toisessa erässä ja sain kai anteeksi oman maalin, vaikka peli päättyikin tasatulokseen. Erityisesti olen tosi tyytyväinen siihen, että sain pari kertaa siltä ärsyttävältä tyypiltä pallon täysin tyylipuhtaasti. Kerran se inisi tuomarille, että minulla olisi ollut korkea maila. Ääliö. Olisiko minun pitänyt nousta tuolille ja huitaista sitä tyyppiä mailalla naamaan, kun itse sai koko ajan varoa hänen sohimisiaan. Tuomari oli fiksu mies eikä lähtenyt tyypin hapatukseen.

    Vielä loppuhuudoissa vastustaja kutsui meitä sioiksi, joten todella akateemista käytöstä ylioppilaskunnan sählyliigassa. KJH:n pääsyvaatimuksiinkin jo kuuluu vähintään maisterin koulutus – tänäänkin mukana kaksi KTT:a ja yksi KTL – sekä siivo suu ja siisti käytös.

  • Mörönpelottelulihas

    Kävin tänään salilla, vaikka kädet on vielä vähän kipeät. Jospa se todella on niin, että sillä se kipu lähtee, millä on tullutkin. Vetäisin alkuun ja loppuun kymmenen minuuttia crosstrainerilla, joten kestoksi tuli vähän normaalia pidempi kuntosalikerta eli tunti 22 minuuttia. Harjoitusvaikutus oli 2,5 ja keskisyke 113. Maksimi oli huima 170, mikä varmaan johtuu eilisestä sählystä. Ehkä keho oli vielä vähän rasitustilassa. Kilokaloreita paloi kivat 325.

    Tein suurin piirtein samat liikkeet koko kropalle kuin Savonlinnassa paitsi, että tein vähän enemmän yläkroppaa, kun ei ollut mummoja häiriköimässä. Salilla oli vain pari hyvänpäiväntuttua ja heidän kanssaan vaihdoin pari sanaa. Ei minulla ole mitään plania salilla käynnille. Kunhan yritän etsiskellä kadonnutta motivaatiota liikkumalla vähän kaikilla tavoilla. Löin tänään jopa pari golfpalloa. Yksiössäni asuu varmasti golfpallomörkö, vai mihin pallot oikein katoavat? Kun käy salilla, ei möröt pelota. Ja jaksaa vaikka ajaa Ilkan uudella kelkalla. 😀

  • Perussählyä

    Sähly ei ehkä kulkenut tänään parhaalla mahdollisella tavalla. Eniten ihmetyttää, miten vähän kulutin sählysäntäilyllä. Suunnon mittari näyttää varmasti paljon pienempää kulutusta kuin Polarin mittari. En muista koskaan aiemmin jääneeni perjantain sählyssä vain 434 kilokaloriin. Syke oli kuitenkin ihan normaali: keskisyke 162 ja maksimi 187. Peliaika oli ehkä hieman lyhyempi kuin tavallisesti, 54 minuuttia, kun piti säätää joukkuejakoa.

    Maalihanat eivät auenneet, mutta toivottavasti edes paikat aukesivat. Menin jotenkin totaalisen jumiin Savonlinnan kuntosalirehkimisestä. Hyvä, että saan hiukset harjattua, kun kädet eivät tahdo nousta hartialinjan yläpuolelle. Ilkan jumi taisi tarttua minuun.

    En ole tänä syksynä onnistunut telomaan vielä kertaakaan nilkkojani sählyssä *koputtaa puuta*. Juoksun jälkeen nilkka vihotteli pari päivää, mutta nyt se tuntuu olevan kunnossa. Hyvä niin. Huomenna voisi taas yrittää raahautua salille ja sunnuntaiksi voisi ottaa ohjelmaan pitemmän rasvanpolttolenkin, jos kiire antaa sen verran myöten.

    —

    Unohtui mainita eilen, että harjoitusvaikutus nousi vitoseen.

  • Kuin vesinokkaeläin

    Tänään tein yhdistelmäharjoituksen, jota voisi nimittää myös hyvän mielen treeniksi. Kävelin Casinolle, kävin salilla, vesijuoksin ja lopulta lilluin kylpylän poreissa ja saunassa.

    Kokonaiskestoksi ilman noita lillumisia tuli tunti 52 minuuttia, mutta siinä on vartti myös siirtymisiä huoneesta toiseen ja vaatekerrasta toiseen. En hoksannut pysäyttää mittausta välillä. Harjoitusvaikutus oli vain 2, mutta pitäähän sitä joskus tehdä löysempiäkin treenejä. Keskisyke oli kaikista tauoista huolimatta 103 ja maksimi 166. Kilokaloreita paloi 295. Tosi vähän, mutta jotain sentään.

    En kävellyt ihan hirveätä voimakävelyvauhtia vaan ihan normaalin reipasta lenkkeilykävelyä. Kylpylän kuntosali oli vähän vanha, mutta ihan toimiva eikä siellä ollut kuin yksi kuntoilija. Toinen kuntoilija tuli vähän myöhemmin ja sittenpä olikin harjoitus pilalla. Joku kuntoutuksessa oleva mummo tuli sinkuttamaan kuntopyörällä. Olisi pitänyt laittaa hikisukka mumpsin suuhun. Hän pulitti koko ajan!

    Pelkäsin tosissani, että nyt sattuu mummoa leukaan, kun hän nosti viiden kilon puntin noin 80 ikävuoden haurastuttamille käsivarsilleen suoraan pään yläpuolelle. Kädet tärräsi sekä mummolla että minulla, kun pelkäsin, että joudun kohta soittamaan ambulanssin. Yritin kohteliaasti neuvoa mummoa ja varoitella liian kovista painoista. Tämä tapaus vaan sattui olemaan oikea teräsmummo ainakin omasta mielestään. Oli kuulemma käynyt jo hieronnassa, jumpassa ja oli vielä kuntosalin jälkeen menossa vesijumppaan. Herttiläinen. Eiköhän tuossa iässä olisi syytä jo panostaa iltapäivätorkkuihin ja herkutteluun.

    Sain kuitenkin mummon ängettyä ensin pois reisiprässistä ja lopulta koko salilta. Siinä vaiheessa oli itseltä jo treeni-ilo kadonnut ja kohta hipsin itsekin kylpylän puolelle.

    Kylpylässä minua odotti oikea adonis. Oma muruhan siellä sai kerrankin ottaa minut syliinsä ja kantaa. Kuivalla maalla sitä ei saa tehdä. Muutaman vesijuoksuspurtin, saunomisen ja porekylvyn jälkeen lihakset olivat ihan poikki. Takapuoli tutisi rasituksesta vielä monta tuntia myöhemmin ja niinhän siinä kävi, että nukahdettiin Ilkan kanssa molemmat sohvalle. Ilkka tuossa parhaillaan heräilee… Kello onkin jo puoli yksi ja on Ilkan ja Outin nukkumaanmenoaika.