Karvainen kämppis

Ihan nolottaa, etten ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan. On ihan stressi, mitä kirjoittaa, kun olisi niin paljon sanottavaa reissusta ja yhteisasumisesta ja joulusta ja kaikesta. Nyt en ehdi kirjoitella mitään reissusta. Siitä tulisi aivan liian pitkä tarina. Mutta kerronpa jotain kämppiksestäni Aatusta…

Aatu on melkoisen kömpelö kaveri. Eilen se kopsahti päin jalkalamppua ja räts vaan, jouduttiin Suvin kanssa imurointihommiin. Sinne meni minun täällä aikoinaan kehumani energiansäästölamppu!

Nämä minun huonekalut ovat sieltä vaatimattomammasta päästä, joten suurta taloudellista vahinkoa ei tullut. Mitä nyt yksi lampunkupu palasina, mutta onpahan sitten kirkkaampi valo! Siis sitten kun on taas lamppu.

Sitten tuo Aatu-herra päätti, ettei Ankka-palapeli valmistu koskaan. Kauan minä olenkin sitä väsännyt ja välillä jemmannut maton alle odottamaan parempia aikoja. Nyt palapeli on jälleen lähes 1000 osassa. Lähes, koska ihan kaikkia palasia Aatu ei ollut saanut irti ja ihan kaikki palaset eivät tainneet enää löytyä. Ankka-palapeleihin saa onneksi tilata uusia paloja.

Rohkeana tyttönä vein Aatun tänään lenkille. Onnistuneesti ohitimme jopa neljä koiraa! Ja sitten se päätti mennä kakille puskaan. Ei sanonut mitään. Ei sanallakaan ilmaissut tarvettaan. Ja eiköhän vaan rynnännyt metsään niin, että minulta lipesi koko hihna kädestä ja köntsähdin itse polvilleni. Pienen maanittelun jälkeen Aatu tuli niin lähelle, että sain napattua hihnasta kiinni. Sitten pälyilin, näkikö kukaan.

Ei muuta kuin kakki pussiin ja menoksi. Piti juosta kölkytellä pari kilometriä ennen kuin tuli roskakori vastaan. Yksi piti jo aiemmin ohittaa, kun se oli bussipysäkillä, jossa seisoskeli liian paljon yleisöä. Törkkäsin lopulta pussin Rypysuon bussipysäkin roskikseen, että jos siellä päin liikutte ja nenään leijailee maaseudun tuoksu…

Aatun ansiosta lähdin kuitenkin lenkille ja tuli tosi hyvä mieli. Jalka ei nouse ihan entiseen malliin, mutta väliäkö tuolla. Taitaa olla maratonit juostu tältä tytöltä, mutta voihan sitä kuntoilla omaksi ilokseen. Viime kesänä menikin välillä jo työnteon puolelle, kun oli pakko noudattaa treeniohjelmaa, vaikka enemmän olisi kiinnostanut hengailla Ilkan kanssa.

Nyt treenikaveri vetää sikeitä jaloissa. Ei tietoakaan siitä tyypistä, joka eilen hölömysi lampun rikki. Kuorsauksesta tietää, että mies on talossa.

Site Footer