Kategoria: Tajunnanvirtaa

Se on täällä taas. Pimeys. Mieli on matala, olo surkea ja itseinho huipussaan. Vihaan tätä olotilaa. Mikään ei onnistu eikä mikään riitä. Itsestä on revittävä kaikki teho irti ja silti jää jotain tekemättä.

Huomenna on lukuseminaari. Siellä ruoditaan muun muassa Heidin ja minun abstraktia. Kommenteista ei juuri ollut apua, kuten aiemmin kirjoitin. Edustin meitä jo viimeksi yksin ja niin huomennakin. Eihän sille mitään voi, että Heidi sairastui, mutta silti. Olisin ollut valmis heittämään pyyhkeen kehään ja antamaan itselleni edes vähän armoa luopumalla tästä kurssista.

Ei onnistu enää. Pakko mennä, puolustaa yksin yhteistä paperia, johon minulla ei ole oikeastaan mitään mielenkiintoa, ja vielä yrittää saada kaikki mahdolliset kommentit ja ehdotukset paperille, jotta voin raportoida niistä Heidille. Ja sitten pitäisi antaa rakentavaa palautetta muille. Tsekkasin nopeasti muiden abstraktit ja heidän saamansa kommentit. Joopa joo. En osaa sanoa mihinkään mitään ja siihen, mihin osaisin, en jaksa.

Muutama lisäkilo vie koko elämästä energian eikä Ilkkakaan vastaa puhelimeen.

Yritin tänään jallittaa hirviä. Eipä se onnannut taaskaan. Awa intoutui jäljille ja haukkumaan. Isä kiersi kävellen ja välillä kontaten koiran ja hirvien perässä. Minä yritin ehtiä autolla edelle ja kun autolla ei päässyt niin sitten juosten.

Luulin jo ehtineeni, mutta eiköhän gepsi juminut ja näytti vanhaa paikkaa koiralle. Niinpä pysähdyin liian aikaisin. Ei muuta kuin panokset piipusta, tielle ja juoksemaan autolle.

Siinä välissä Awa sitten kyllästyi ja palasi isän luo. Yritin katsella jälkiä, olisivatko hirvet karanneet tien yli, mutta mitään ei näkynyt. Isä pähkäili, mihin ne olisivat voineet mennä, mutta emme saaneet niistä enää minkäänlaista havaintoa.

Olipa onni, että isä ylipäänsä huomasi hirvet. Olivat Awan kanssa kävelleet sivutuuleen ja isä oli pysähtynyt ihmettelemään, miksi suonlaitaan oli kaivettu uusi oja. Eihän se mikään ojanpenkka ollut. Hirviemohan siinä oli vasansa kanssa pitänyt siestaa. Vasta kun emä oli kääntänyt päätä, isä oli tajunnut vetää kontilleen ja lähtenyt konttailemaan niitä kohti.

Awa oli moista touhua ihmetellyt ja ollut välillä isän konttauksen edessä poikittain. Oli varmaan tuuminut, että mitä se ukko nyt höyrähti, kun maanmatosia noin läheltä tarkkailee. Lopulta koirakin oli vihdoin haistanut hirvet ja sitten tämä meidän juoksukilpailu alkoi.

Kun nämä hirvet missattiin, päätettiin lähteä kotiin. Isä kulutti metsään yli 2500 kilokaloria ja minä koko päivänä vain kolmasosan siitä. Harmittaa vietävästi. Olen taas alkanut inhota omaa olemustani, vaikka viime keväänä olin jo melko tyytyväinen peilikuvaani. Nyt läski valtaa alaa kiihtyvällä tahdilla ja syö itsetuntoa vähintään yhtä nopeasti.

Minua on moitittu siitä, että kutsun yliopistoa usein kouluksi. Olen menossa kouluun tai tulossa sieltä. Nyt yliopistosta on todella tulossa koulu ainakin, jos Itä-Suomen yliopistolle kaavailtu school-malli toteutuu.

Eihän se nyt ihan niin mene, mutta hauskasti school-sana kääntyy. Nyt joku oli kääntänyt sen korkeakouluksi. Tiedekuntaneuvoston kokouksessa tänään esitelty rakenne olisi siis ylhäältä alas yliopisto-korkeakoulu-laitos.

Tässä mallissa korkeakoulu tarkoittaisi neljästä kuuteen todella isoa ryhmittymää, eräänlaista megatiedekuntaa, jotka levittäytyisivät molemmille kampuksille. Eilisessä hallituksen kokouksessa oli heitetty ilmoille idea neljästä tiedekoulusta: Science school, medical health school, school of education and humanities ja social sciences and economics school. Nämä eivät missään nimessä ole virallisia ehdotuksia vaan ainoastaan ajatusmalleja!

Meillä ITKAssa haluttaisiin pitää kauppatieteet ja informaatioteknologia edelleen yhdessä, mutta ongelmia teettää Joensuun tietojenkäsittelytiede. Heidän tutkimuksensa on lähellä fysiikkaa, kun se meillä on selvästi kauppatieteellisesti orientoitunutta. Mihin schooliin tietojenkäsittely siis kuuluisi?

School-malli tulee kaikille jakoon viimeistään huomenna. Äkkiseltään mallin hallinnosta on tulossa vielä nykyistäkin raskaampi. Itä-Suomen yliopistolle on siinä kaavailtu yliopistotasolle johtokunta, ilmeisesti kolmikantaperiaatteella koottu suuri konsistori, johtava rehtori, II rehtori ja vielä johtoryhmä. Korkeakoulu- eli school-tasolle on ehdotettu ulkopuolista vararehtoria, joka toimisi kuin schoolin toimitusjohtaja, kolmikantaperiaatteella valittua alakonsistoria, johtoryhmää ja sitten olisi vielä school-kohtainen päällikköarmeija. Laitostasolle on mietitty laitosjohtajia, laitosneuvostoa ja heidän tuekseen laitoshallintoa. Että se niistä mittakaavaeduista!

Ei school-malli ole suinkaan ainoa pohdinnan alla oleva toimintamalli! Niitä on vielä ainakin kolme muuta. Tämä vaan sattui minun kannaltani hauskaksi, sillä voisin ihan hyvin jatkossa kehua meneväni ”kouluun”. 😉

Sain eilen hyviä uutisia. Laitos maksaa minulle tulevan Uuden-Seelannin matkan lennot. Jihuu! Tänään neuvoteltiin siitä, miten paljon voin pyytää summasta ennakkoon ja miten asiat käytännössä järjestyvät. Minulla on tunnukset yliopiston käyttämään travel-ohjelmaan, mutta jostakin syystä ohjelma ei toimi koneellani. Pitää huomenna yrittää uudestaan.

Yritän saada matkasuunnitelman ja ennakkomaksun mahdollisimman pian liikkeelle. Pakko saada ne rahat tilille jo tämän kuun puolella, sillä monen laskun eräpäivä lähestyy hurjaa vauhtia. Matka on jo melkein maksettu. Vain Queenstownin ohjelmat pitää vielä maksaa tämän kuun puolella.

Saisinpa hyviä uutisia myös Liikesivistysrahastosta. Jos he antavat luvan käyttää EMACiin myönnetty apuraha ANZMACiin, minun rahahuoleni ovat ohi.

Uusia menoeriä on tosin taas tulollaan. Vuokraemäntä soitti ja tarjosi minulle asuntoa ihan varteenotettavaan hintaan. Soitin äsken isännöitsijälle putkiremontista, joka on vääjäämättä tulossa 1960-luvulla rakennettuun taloon. Putkiremontista ei kuulemma ole vielä puhuttu, mutta todennäköisesti se on edessä 5-10 vuoden sisällä. Jos se olisi vasta kymmenen vuoden päästä, melkein kannattaisi teettää kylppäriremontti, mutta jos se onkin jo viiden vuoden päästä, remontti menee hukkaan. Suihkukaappi voisi olla kevyempi ratkaisu.

Oli aika jännä, kun isännöitsijä kysyi, käytänkö nykyistä ammetta kylpemiseen vai käynkö tavallisessa suihkussa. Minä sanoin, etten suurin surminkaan lilluisi siinä alkuperäisessä pöpölaarissa. Isännöitsijä totesi, ettei hän tietenkään voi pyytää minua käymään mieluummin kylvyssä, vaikka kylppäriä ei ole tehty suihkuttelua varten. Ilmeisesti hänellä on kokemusta muiden osakkeiden kylppäriremonteista. Tiedä, millainen homekasvusto minunkin ammeen alla pesii.

Kylppäriremontti olisi pakko tehdä ja samoin keittiöremontti. Jääkaappi ja liesi ovat tosi vanhoja ja energiasyöppöjä eikä keittiönkaappien runkojakaan kannattaisi säilyttää, jos remontin aloittaa. Johonkin pitäisi saada huikeasti lisää kaappitilaa. Sitten pitäisi lisätä myös pistorasioita sisälle ja vetää ainakin yksi myös partsille. Remonttiin uppoaisi varmasti 15 000 euroa.

Toisaalta ei houkuta ajatus yksiössä kököttämisestä kovin pitkään. Kämppä pitäisi pistää ennemmin tai myöhemmin vuokralle. Tämä on hyvällä paikalla lähellä yliopistoa ja sairaalaa. Luulisin, että remontoituna tästä voisi saada ihan kivan vuokrakämpän.

Nyt pitää taas alkaa töihin. Palaveerasin tänään CD-porukan kanssa ja pitää kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi. Sitten täytyy aloittaa vastine lukuseminaariabstraktin saamiin kommentteihin ja kaipa sitä pitäisi miettiä jotain myös huomista lääkeliiketoimintaa varten. Ah, ja salille tekisi mieli. Ja lenkille. Ja Ilkan kainaloon.