Kirjan jälkeen

Kategoria: Tajunnanvirtaa

  • Päivän työt pulkassa

    Viikonloppu meni niin, että hurahti. Kaikessa kiireessä unohtui kokonaan katsoa formulat, mutta onneksi ehdittiin parille viimeiselle kierrokselle mukaan. Noloa, että unohdettiin.

    Väsäilin vielä sunnuntai-iltana markkinoinnin ja kv. liiketoiminnan innovaatioluentoa. Päivitin vähän vanhaa, mutta en tehnyt radikaaleja muutoksia. Tein viime vuonna melko hyvän luentorungon, johon en viitsinyt tehdä lisäyksiä. Päinvastoin nyt piti poistaa jotain, sillä tällä kertaa minulle on annettu tunti vähemmän aikaa.

    Nyt ei jaksa tehdä kovin täsmällistä analyysiä omasta työpanoksesta. Jospa huomenna ehtisi miettiä, mitä oikein meinasi, kun luentoja väsäili. Väsymys johtuu siitä, että oltiin tänään Ilkan kanssa tosi aktiivisia. Ilkka hurruutteli lehtiä uudella lehtipuhaltimella ja minä kuokin ja kitkin kukkapenkkejä. Silitin jopa Ilkan paitoja, mutta siitä ei sen enempää. Ei varmaan kannata vaihtaa leipätyötään tekstiilipuolelle.

    Illalla Ilkka vaihtoi minun vanhaan Toyotaani talvirenkaat. Innostuttiin siinä sivussa käyttelemään autovanhuksen kylkiin painepesuria ja puhtoinen taivaansininen ohjushan sieltä paljastui kaiken likakerroksen alta. Nyt voi hyvällä mielellä mennä nukkumaan, kun työt on tältä päivältä tehty.

  • Kaikenlaisia törppöjä liikenteessä

    Olin ajaa tänään kolarin. Olin täysin syytön. Lähdin ajelemaan yliopistolle päin kämpiltä enkä päässyt kuin 50 metriä parkkipaikalta, kun joku pappa Volkkarilla koitti tormata päälle. Onneksi olin vasta lähtenyt liikkeelle ja ajelin rauhallisesti ensimmäistä risteystä kohti niin ehdin hyvin jarruttaa. Hyvin ja hyvin. Ei varmaan ollut kuin käsivarren mitta väliä, jos sitäkään.

    Ei papalla paljon pää kääntynyt, kun hyökkäsi vihreällä orhillaan tielle. Hän ajoi eteeni autotallipihalta, ei toiselta tieltä, ja vieläpä vasemmalta puolelta. Samalla hyytävällä vauhdilla hän paineli risteykseen ja ilman vilkkua kaahasi oikeaan. Minä halusin välttää uuden kohtaamisen ja käännyin vasempaan.

    Kohta lähden Savonlinnaan. Pitää soittaa ensin, voinko jo tulla ja tarvitseeko muru jotain kaupasta. Toivottavasti pappa on jo määränpäässään…

  • Boxista pinkkiin

    Ilme muuttui pinkin värin myötä iloisemmaksi ja viehkeän naiselliseksi, kiitos murun:) Värimuutos aiheuttaa vähän lisätöitä, kun näyttää muru laittaneen näkyville myös julkaisut-sivun, johon ei ole mitään täytettä. Jospa joskus lukuseminaariabstrakti kehittyisi oikeaksi julkaisuksi.

    Salitreeni jäi taas väliin, kun intouduin jatkamaan hommia vielä illalla. Nyt jyskyttää päätä eikä uni tule. Ehdin kuitenkin vilkaista ja alustavasti miettiä lääkeliiketoiminnan harjoitusta ensi viikolle. En ole ainoa kauppatieteilijä ryhmässä, mutta näyttää olevan todella hankala iskostaa muille ryhmäläisille päähän, että uusi palvelu maksaa aina jotain jollekin. Tuntuvat ajattelevan, että eihän uudesta liikeideasta mitään kuluja ole…

    Meidän pitäisi miettiä rahoitusta ja hinnoittelua eivätkä kumpikaan ole minun erityisvahvuuksiani. Pitää yrittää keksiä jotain, mutta en todellakaan aio ottaa vastuuta koko ryhmän kaupallistamissuunnitelmasta. Edelleen kiroan sitä, kun menin ilmoittautumaan koko kurssille. Turhaa työtä, mutta luennot ovat tähän saakka olleet ihan ok.

    Laitoin avoimeen yliopistoon laskun ikääntyvien yliopiston luennoista eli tämän päivän raha-anomusten kiintiö on nyt täynnä. Yksi Liikesivistysrahastoon, yksi laitokselle ja yksi avoimeen yliopistoon.

    Jatkoin vielä illalla 30Boxes-kalenterin päivitystä. Olen painellut varmasti kaikkia nappuloita enkä ole enää yhtään varma, saako koko maailma nyt seurailla omaa kalenteriani. Eipä siellä mitään salaista ole.

    Kalenteria täyttäessäni huomasin, että EBRF:n lopullinen paperi pitää lähettää marraskuun loppuun mennessä. EMAC:iin en viime kerralla päässyt, mutta voisihan sitä kokeilla ensi keväänä uudestaan, kun se järjestetään tutussa kaupungissa Bristolissa. EMAC:iin ottavat mieluummin määrällisiä tutkimuksia, joten voisi miettiä Jarin kanssa yhteistä paperia. Pitäisi ehtiä jossakin välissä lukea Jarin työ. Ja Annen gradu. Ja Tuulan paperi. Voi ei…:(

    Yritin epätoivoisesti järkätä itselleni illalla sellaisen mikä lie -teknokotkotus jotain RSS ja sellaista. Minulla on muutamia journaleja ja uutisryhmiä, joita yritän seurailla parhaani mukaan. Olisi tosi helppoa, jos ne kaikki löytyisivät samasta paikkaa ja voisi yhdellä vilkaisulla nähdä uusimmat päivitykset. Ilkka yritti neuvoa puhelimessa ja minä yritin itse selvitellä asiaa, mutta jyskytys kävi päässä liian voimakkaaksi. En tajunnut.

    Lopulta en muuta keksinyt kuin kokeilla parilla journalilla Google Readerissa. Olisin halunnut kaikki oikeastaan omille sivuilleni Googleen, mutta se näytti tosi hölmölle. Bloglinea en tajunnut ollenkaan. Syöttelin sinne muka joitakin mitä lie -syötteitä, mutta se narisi jatkuvasti, ettei siellä ole mitään näytettävää. Sen yhden Ilkan ehdottaman lukijan nimen ehdin jo unohtaa ennen kuin kokeilinkaan. Se olisi ollut suomenkielinen, joten olisin voinut ehkä ymmärtää edes kielen. Nyt tämä tyttö tuntee itsensä tosi tyhmäksi, mutta ehkä ”kunnon kuuden tunnin” yöuni selvittää pään ja ongelman.

  • Elämä 30 laatikkoon

    Olen käyttänyt tänään melkoisen tovin uuteen 30Boxes-kalenteriini. Menee uskomattoman kauan kopsata merkinnät puhelimen kalenterista toiseen kalenteriin. 30Boxes ei taida olla ihan parhaasta päästä ilmaisia kalentereita, koska se on jumittanut tänään ainakin kolme kertaa.

    Harmittaa, että kaikki kalenterin teemat ovat ihan törkeitä. Miksihän kaikki haluavat sinisävyisiä teemoja? Sitten jos joku haluaa vaihtaa väriä niin seuraavat kaksi vaihtoehtoa ovat vihreä ja pinkki. Mikään näistä ei kuulu erityisiin suosikkeihini eikä aika ja kärsivällisyys riitä tekemään omaa teemaa.

    Joku voi nyt tietenkin tökätä minua sormella kylkeen ja muistuttaa, että niinhän tämä blogikin on sinisävyinen. Niin onkin, mutta se johtuu vain siitä, etten osaa muuttaa tätä miksikään eikä ole tullut kysyttyä apua Ilkalta. Eilen oli puhetta, että tämän voisi muuttaa rintasyöpäkuukauden kunniaksi pinkiksi. Mitenhän sekin jäi muuttamatta? Hyvän asian takia kestäisin pinkkiä pari viikkoa.

    Niin se on vain päivä luiskahtanut käsistä. Työpöytä on siivottu, mutta siitä huolimatta minä olen edelleen yövaatteissa ja teen selkä mutkalla töitä peiton alla sängyssä. Arvasin jo eilen, että tästä päivästä tulee hyvä ja aktiivinen. Olen ehtinyt tehdä muutoshakemuksen Liikesivistysrahaston apurahasta, anoa rahoitusta Uuden-Seelannin matkaan laitokselta, muokata lukuseminaariabstraktin julkaisukuntoon, muuttaa merkinnät kalenterista toiseen ja jopa pessyt koneellisen pyykkiä. Vielä pitää etsiä Ilkalle muutama tuotteistamismalli ja käydä salilla. Sitten päivä on niin sanotusti pulkassa.

  • Apurahan arvostus nousussa

    Kun tulin kotiin, näin Wihurin rahaston lähettämän myönteisen apurahapäätöksen. Vielä tiistaina saadessani tietää vuosiapurahasta olin lähes epätoivoinen, mutta nyt mieli alkaa muuttua. On hurjan suuri kunnia, että Wihurin rahasto on arvostanut tutkimukseni kolmen vuosiapurahan arvoiseksi. En tunne ketään toista tutkijaa, joka olisi yltänyt samaan.

    Alun epätoivo johtui siitä, että apurahalla eläminen on välillä todella tiukkaa. Kyllä reilu tonni kuussa riittää elämiseen aivan hyvin, mutta apurahatutkijana minun on katettava kaikki tutkimuskuluni itse. Toisin sanoen tuosta kuukausittaisesta summasta menee osa materiaalihankintoihin, konferenssikuluihin ja esimerkiksi kirjaston kaukolainoihin, joihin olen käyttänyt tähän mennessä pienen omaisuuden.

    Tutkimukseni myötä olen päässyt moniin sellaisiin tilaisuuksiin, kuten nyt esimerkiksi tämänpäiväinen ikääntyvien yliopiston luento, joihin haluan pukeutua vähän paremmin kuin arkeen. Vähän paremmin tarkoittaa minun tapauksessani Prismasta Jyväskylän konferenssiin viime hetkellä ostettuja 29 euron housuja;)

    Ei vaan, kuten Ilkka sanoo, pukeutuminen on myös kunnianosoitus yleisöä ja muita ihmisiä kohtaan. En halua tulla kohdelluksi hulluna tiedenaisena, joka saapuu paikalle viisi minuuttia myöhässä, tukka sotkussa ja eripari kengissä. Niitäkin on, mutta kai tässä täytyy pikku hiljaa alkaa kasvaa kauppatieteilijäksi. Siksi osa apurahasta menee myös niinkin tavalliseen asiaan kuin pukeutuminen, vaikka housuesimerkistä voi ehkä päätellä, etten ratsasta aivan trendien aallonharjalla pukeutumisen suhteen.

    Vielä viime vuonna apuraha riitti aivan hyvin, mutta silloin elelinkin sillä vain 10 kuukautta. Nyt konferenssit ja Hollannin kesäkoulu ovat syöneet taloustilanteeseen mörön mentävän aukon. Epätoivo ja epäusko hiipivät välillä tajuntaan ja monesti tietoisuus raha-asioista lamaannuttaa minut kokonaan. Kiukuttelen aivan aiheetta Ilkalle ja vanhemmille vain siksi, että raha-asiat painavat mieltä.

    Tänä syksynä konkreettinen talousisku oli asunnonostoyritys, joka päättyi siihen, ettei minulla tällä hetkellä ole minkäänlaista mahdollisuutta lainanlyhennyksiin. Voisin irrottaa budjetistani ehkä sellaisen 450 euroa kuussa, mutta sen olisi sitten katettava sekä lainanlyhennys että mahdollinen yhtiövastike. En voi ostaa remontin tarpeessa olevaa röttelöä eikä aivan pientä asuntoa kannata hankkia, joten asunnonosto jäänee hamaan tulevaisuuteen.