A niin kuin kaksipyöräisen ajokoulu

Ilkka yllätti minut täysin synttäreideni aikaan ja oli ostanut minulle lahjakortin autokouluun! Eikä mihin tahansa kurssille vaan ison moottoripyörän ajokouluun. Herra isä nähköön! Kamalan kallista ja kamalan jännää! Olen kertonut kurssista vain ihan kaikkein lähimmille ihmisille ja muille haluan karauttaa peltihevosella yllätyksenä. Neljältä alkaa ensimmäinen teoriatunti ja suloinen jännityksen tunne on vaihtunut silkkaan kauhuun. Olen ajanut yhden ainoan kerran tossumopolla yläasteen pihalla ja silloinkin kaaduin. Pelottaa aivan hemmetisti. Kävin lueskelemassa keskustelupalstoilta naisten kokemuksia kurssista ja inssistä. Ei olisi pitänyt. Vain

Continue Reading

Yksin kotona

Ilkka lähti jo viideltä Hämeenlinnaan ITK:hon. Se taas tarkoittaa sitä, että minä olen ihka ensimmäistä kertaa yksin kotona! Järjestäisin bileet, mutta kaikki ne kolme ihmistä, jotka tunnen Savonlinnasta, ovat tällä hetkellä Hämeenlinnassa. Ei mene hyvin. Sikäli menee hyvin, että tuli itsekin herättyä neljän jälkeen. Tein vähän töitä Ilkan lähdön jälkeen ja otin vielä pienet torkut. Lounasta söin jo ennen kymmentä! Tänään ja huomenna pitää ahkeroida, mutta olisi pakko jo urheillakin jotain. Olo vaan ei ole ihan paras mahdollinen. Nyt kun

Continue Reading

Metallifoniamania

Tulin just metallifonia-konsertista. Oli tosi kiva – hauska ja vaikuttava samalla kertaa. Välillä nauratti ja välillä melkein itketti. Konsertti alkoi Orffin Carmina Buranalla. En ole koskaan kuullut sitä livenä, kuten en myöhemmin tullutta Beethovenin viidettä. Molempien avausosat kuuluvat suosikkeihini klassisen musiikin saralta – kuinkas muuten. Aivan uppee, sanois ystäväni Maisa. Van Halenin Mean Street oli myös jylhällä tavalla hyvä. Konsertin saksofoni, Olli-Pekka Tuomisalo oli itse sovittanut sen ja baritonisaksofoni jylisikin todella majesteettisesti. Väliajan jälkeen Stonen Get Stoned oli hauska nykymusiikkiversio,

Continue Reading

Helmat hulmuaa

Varokaa kaikki te tanssilavojen partaveitset! Perhe Kukkonen-Palo-oja aloittelee tanssiuraansa lavatanssikurssilla. Siinä voi sattua vahinko jos toinenkin, kun minä tallaan Ilkan ja muiden varpaille. Ehkä parempi, ettei Ilkan varpaaseen ole vieläkään tunto palannut. Olen surkeista surkein tanssija, tai en mikään tanssija, kun en koskaan tanssi. En valssia en sitä pauketta, mitä yökerhoissa soittavat – en mitään. Poden tanssilavakammoa ja jäykistyn rautakangeksi, jos minun pitää mennä lähellekään tanssipaikkaa. Saa nähdä, kestääkö rakkaus tanssikoetuksen… Aiheutan närkästystä nykyisin myös Savonlinnan liikenteessä. Jo toistamiseen lyhyen

Continue Reading

Site Footer