Meidän Awski haukkuu!

Meidän Awa haukkuu parhaillaan emää ja vasaa. JEE!!! Tutkapanta on edelleen rikki, kun Awan hammas osui strategiseen paikkaan reilu viikko sitten, joten isä soitti ja sain kuulla puhelimesta, miten nelivuotias norjanharmaa haukkui innokkaasti.

Meillä on ollut vähän ongelmia koirien kanssa. Ei Wiki eikä Awa ole oikein alkanut tajuta, mistä on kyse, joten innokas haukku on melkein juhlanpaikka. Jospa isä saisi ammuttua vasan niin saisivat molemmat parhaimman mahdollisen palkinnon. Wikiä harmittaisi niin maan vietävästi ja Awa olisi ylpeistä ylpein koira ainakin jouluun saakka.

EDIT 26.10.2010 kello 11.02

Ja niinhän siinä kävi, että isä ampui Awalle ensimmäisen hirven. Molemmat ovat ylpeitä suorituksestaan, Awa vielä vähän enemmän. Se haukkui komeasti urosvasaa ja emää. Kahden tunnin haukun jälkeen isä onneksi pääsi ampumaetäisyydelle ja rojautti vasan nurin. Keitänpä Awan ja isän kunniaksi kaatokahvit!

Myyrämetsällä

Minäkin olen täällä metsällä – ansametsällä. Kun eilen tulin lenkiltä, näin kun joku otus pinkoi lattiaa pitkin sen, minkä kintuistaan pääsi. En ehtinyt nähdä tarkasti, mutta pyöreä ulkomuoto viittaisi metsämyyrään. Hiirenloukkua en eilen löytänyt, joten rakentelin ämpäristä, pahvista ja juustopalasta tee-se-itse-ansan. Yritin vakuutella Ilkalle, ettei Matias M. Myyrää tarvitse välttämättä hukuttaa ämpäriin vaan voin ihan hyvin käydä yöllä kippaamassa ämpäriin tippuneen Matiaksen takaisin metsään. Ei auttanut, vettä oli laitettava, mutta Matiaspa ei halunnut yöuinnille.

Aamulla tömisyttelin isoon ääneen portaita, ettei vaan Matias tulisi näkösälle. Nyt äsken isän puhelun jälkeen kattilakaapissa rapisi niin omituisesti, että siirsin ansasysteemin kaapin lähelle ja vaihdoin juustopalan herkullisempaan. Ensin tietenkin sohin kattiloiden väliin varrastikulla.

On se outoa, että minä voin käydä hirvimetsällä ja ampua ainakin lintua – hirveä kun en vieläkään ole saanut kaadetuksi – mutta hiirulaisen kokoinen myyrä saa puntin tutisemaan.

Site Footer