Must’ on tullu, urheiluhullu

Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan.

Kuinka kummia ajatuksia päähäni tuokaan

tuo toiveeni ainoa, että olla saan

nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi

Vaikken sitä julkista, katson lätkää ja harrastan CrossFittiä!

Mukaillen Eppu Normaali – Urheiluhullu

Totta se on. Yritin yllyttää Ilkkaa CrossFitin on-ramp -kurssille, mutta päädyinkin sinne itse. Kai sitä on vähän hullu, kun lähtee sillä tavalla yllättäen rehkimään. Vastahan tässä reipas vuosi takaperin pyöräytin pojan maailmaan.

Noh, muut äitit ovat jo kuntoutuneet ja palanneet entisen vaatevaraston äärelle, mutta minä se vaan olen tähän saakka porskuttanut Ilkan verkkareissa tai äitiysvaatteissa. Paino on jopa noussut sitten viime syksyn, kun Onni oli kolmen kuukauden ikäinen.

Jotenkin sitä vielä haluaa taistella sitä totuutta vastaan, että läski olisi ikuista, vaikka kaikki hyvät yritykset kuntoilusta ovat kaatuneet aikataulupulaan. Keväällä kävin pari kertaa sählyssä, mutta sitten lähdettiinkin Espanjaan, ja kuntoilut loppuivat siihen. Sitten äiti osti vasta 35-vuotiaalle lapselleen kunnon lenkkarit, ja niillä tallasin pari viikkoa lenkkipolkuja, kunnes lähdettiin Vesannolle ja taas jäivät lenkit sikseen. Nyt yritän kolmatta nousua, ja tällä kertaa pitää hakea apua 150 euron kuukausimaksusta. Jos ei tuohon rahaan ala jotakin tapahtua motivaatiolle niin olkooon sitten läskit taakkana lopun ikää – joka tosin ei ehkä ole niin pitkä ajanjakso ottaen huomioon, että läski on löytänyt tiensä myös verisuonten seinämiin ja sisäelinten ympärille.

Ehkei nyt vielä voi puhua ihan CrossFitin harrastamisesta, kun yhtäkään varsinaista harjoituskertaa ei ole ollut on rampin jälkeen. Mutta iso askel on jo otettu, sillä tänään harmitti vietävästi, kun illan WOD-tunti olikin jo täynnä eikä päässyt tositoimiin. Melkein siis olen jo ihailtu ja vihattu CrossFittaaja uusissa Roguen kamoissani (joita en ole ostanut).

Eka metcon otti luulot pois

Vielä pitää sananen kirjoittaa ensimmäisestä on rampin tunnista ja erityisesti ensimmäisestä harjoituksesta, metconista. Siinä rimpuiltiin viisi kertaa rengassoutua, kymmenen punnerrusta ja 15 kyykkyä ja niitä peräjälkeen kymmenen minuutin ajan niin monta kierrosta kuin ikinä vaan jaksoi. Ilkka toppuutteli kotona lähtiessä, että kannattaa varmaan ottaa aluksi hissukseen, ettei heti saa paikkoja jumiin. Pöljä kun olen, en uskonut.

Revin itsestäni niin paljon irti, että makasin lopussa mahallani maassa ja vaikka kuinka yritin käsiä käskeä, en noussut enää yhteenkään punnerrukseen. Sain tulokseksi muistaakseni 7 kierrosta ja 11 toistoa. Punnerrukset olivat tiukin paikka, vaikka teinkin ne akkapunnerruksina.

Seuraavana päivänä olin ihan täydellisessä jumissa. Etureisiin sattui kamalasti, kun yritin kökkiä alakertaan vaipanvaihtoon. Kädetkin huusivat tuskasta ja ainoa paikka, joka oli suurin piirtein kunnossa, olivat pohkeet.

Jotain kehitystä sitten vissiin kuitenkin vajaassa kolmessa viikossa tapahtui, sillä kun sama metcon toistettiin, sain ihan suht helposti kasaan 11 kierrosta ja vielä muutamia toistoja sen päälle. Punnerruksetkin pitää seuraavalla kerralla tehdä jo reilusti miesmallisina. Ainoa, mikä vähän rasitti tulosta, oli sitkeä flunssa, johon sairastuin kurssin puolivälissä. Enkä tullut edes kovin hirveän kipeäksi!

 

Site Footer