Hieman on väsy. Seminaaripäivän jälkeen keitettiin laitoksella kahvit ja alettiin miettiä uuden liittoyliopiston KTM-tutkintorakennetta. Saatiin lyhyessä ajassa aika hyvä paketti markkinoinnin linjauksista innovaatioiden liiketoimintaan liittyen. Suunniteltu kokonaisuus sopisi minulle niin hyvin, että pitäisikö vielä siirtyä perusopiskelijaksi? Aika paha olisi, jos itse opettaisi kurssilla, jonka etupulpetissa toinen skitsofrenian hampaissa kipristelevä persoonani istuisi.

Iltaohjelma menikin sitten uusiksi. Uuden-Seelannin konferenssimatkan järjestelyt muistuttivat olemassa olostaan, ja oli ihan pakko alkaa tosissaan miettiä, mitä me siellä teemme, missä yövymme ja millä pelillä liikumme paikasta toiseen. Nyt voi sanoa rehellisesti, että työ haittaa harrastuksia. Harmittaa, että kolme päivää ja ainakin neljä yötä menee konferenssin takia ihan hukkaan.

Konferenssi on kuitenkin se syy, miksi koko maahan edes lähden ja raahaan miehenkin sinne mukanani. Häntä ei kylläkään tarvinnut kovin paljon houkutella.

Matkasuunnitelmaan sisältyy nyt ainakin valasretki Kaikourassa ja benjihyppyä Queenstownissa. Se on taatusti upea matka ja vielä kun recordiin napsahtaa samalla reissulla uusi konferenssijulkaisu niin hipsheijaa – tämä tyttö on tyytyväinen!

Näyttää siltä, että nykyisin ei tarvitse paljon televisiota tuijotella, sillä illat ovat niin himpuran kiireisiä. Nytkin pyykit lojuu koneessa ja likaiset lattialla, mutta silti pitäisi jo aloittaa HTM-kurssin muokkaus viime vuodesta. Suunnitelma on päässä valmiina, mutta toteutus ontuu. Otan siis pyykit koneesta ja ryhdyn hommiin. Likaiset vaatteet toimittakoon edelleen maton virkaa.