Sitä ei aina uskoisi, mitä kaikkea väikkärin kirjoittamiseen liittyy. Vietin juuri ikävän pari tuntisen shoppaillen. Tai olisi pitänyt shopata, mutta kun en osaa niin en osaa. EBRF-konferenssi on viikon päästä eikä minulla ole mitään päällepantavaa. Tämä ei ole naisellista marinaa vaan ihan aitoa hätää.

Maratonharjoittelu sai aikaan sen, että jokunen kilo jäi viime talveen. Sen myötä vähänkin istuvammat ns. paremmat vaatteet kävivät vähemmän istuvimmiksi ja ns. hopparimalleiksi. Joku voisi olla tyytyväinen, mutta minulle vaatekaapin uusiminen tuottaa suurta tuskaa.

Jos jotain inhoan niin vaatteiden sovittelua. Minulle sopisi aivan mainiosti postimyyntishoppaus, mutta kun on takamusta ja on reittä ja on lyhyttä jalkaa ja on vaikka mitä, niin eihän ruotsalaisille 180-senttisille standarditypyköille halpamaissa pikkukätösin ommellut vaatteet istu viereenkään.

Nyt on verensokeri alhaalla, vaatteet ostamatta ja työt tältä päivältä tekemättä. Pakko ryhtyä hommiin, että saan tehtyä edes jotain ennen kuin muru tulee töistä kotiin.