Helsingin pahemmat kasvot

Juuri kun olin melkein lakannut inhoamasta Helsinkiä, saavuin aamulla surkean loskaiseen pääkaupunkiin, jossa ihmiset loikkivat aamukiireissään rapakoiden yli ja kerjäläiset istuvat rapakoista huolimatta kadulla. Ihmeellistä, että tässä hyvinvointiyhteiskunnassa pitää jonkun kerjätä.

Kukaan kerjäläisistä tuskin on suomalainen. Olisiko paikallaan ottaa valokuvia kerjäläisistä istumassa rapakossa villanutuissaan ja pystyttää kuvien suurennokset maahanmuuttoviranomaisten nurkille? Ehkä sitten kukaan, jolla ei ole tulevaisuuden suunnitelmaa Suomen varalle, ei kehtaisi anoa täältä turvapaikkaa.

Kuvista voisi olla molemminpuolista hyötyä. Tällainen kapitalisti-kauppatieteilijäkin voisi tyytyväisenä siemailla take-away latteaan pahvimukista ilman pelkoa siitä, että kompastuu kerjäläisen jalkoihin ja lentää laminaattihampaat edellä kuralätäkköön.

Viimekesäinen Pietarin vierailu hämmästytti siinä mielessä, että Pietarin katukuvasta ei jäänyt mieleen yhtään kerjäläistä. Kai heidät oli siivottu muualle. Silti joku ulkomaalainen turisti saattaisi hieman hätkähtää sitä, että törmää neljään kerjäläiseen muutaman sadan metrin kävelymatkalla Helsingin rautatieasemalta Kamppiin.

En minä ole mikään oikea kapitalisti – ekonomi kylläkin, mutta rahasta en tiedä mitään – ja harmittaa kerjäläisten puolesta. He ovat kai tulleet Suomeen paremman elämän perässä ja joutuneet sitten tienaamaan muiden leivän kerjäämällä. Muiden siksi, että tuskinpa kaikki Helsingin kerjäläiset voivat olla naisia muutoin kuin jonkun kadulle pakottamana, ja se joku muu todennäköisesti nappaa leijonanosan päivän saldosta.

Paremmin ymmärtäisin katutaiteilijoita, jotka rämpyttävät soittopelejään taitojensa mukaan. Heille voi joskus heittää lantin ja toisenkin. Pitäkää tyhmänä ja idealistina, mutta uskon, ettei täällä kenenkään tarvitse oikeasti kerjätä. Jos tulee Suomeen vailla kytköstä Helsinkiin, voisi ihan hyvin siirtyä muualle asumaan. Jonnekin, jossa vuokrataso on alhaisempi, mutta sosiaaliturva silti ihan sama. Töitä on varmasti heikommin tarjolla, mutta koulutusmahdollisuuksia sentään löytyy ympäri Suomen. Miksi pitäisi jäädä Helsinkiin, kun ei tänne halua jäädä edes eteläsavolainen?

Illaksi kotiin.

Site Footer