Hirvimetsällä ei mitään uutta. Tänään meni ihan yhtä hyvin kuin eilenkin eli ei edes nähty yhtään hirveä. Awa juoksenteli jaloissa melkein koko päivän ja otti tirsat nuotiolla.

Tähänastisen kokemuksen perusteella Awaa kiinnostaa enemmän käsijarru ja puulastut kuin hirvet. Päättelin tämän käsijarrunkahvaan ilmestyneistä hampaanjäljistä ja omakohtaisesta havainnosta, jossa Awa jauhoi puulastua kuin purkkaa. Tosin isä oli kauhonut hetkeä aiemmin samalla lastulla kurkkusalaattia makkaransa päälle.

Jotain se on jo oppinut. Awa nimittäin. Se ei enää hauku ojan väärällä puolella, että tulkaa hakemaan, en pääse yli. Eilen se räksytti jokaisen vähänkään vuolaamman ojan takana ikäväänsä. Tänään ei tainnut kuulua kuin pari kiukkuhaukkua ja sitten koira oli jo oikealla puolella ojaa.

Jotain olemme me ihmisetkin oppineet. Kärkkäri-makkara on hirveän ällöä ja me heitettiin se isän kanssa metsään. Ei tullut ekotekoa, koska makkarassa on niin paljon suolaa, että se säilyy ainakin ensi vuoteen. Onpahan eväät valmiina, jos eksyy samalle nuotiopaikalle.