Varovasti kuntoilua

Uudenvuodenlupaukset on tehty ja pikku hiljaa aloittelen taas kuntoilua. Viime viikolla kipitin pariin otteeseen sählypallon perässä – tiistaina oli KYY-liigan peli ja perjantaina muuten vaan sählyä Savonlinnassa – kävin kerran 40 minuutin lenkillä ja kerran kokeilemassa kössiä.

Kössi oli kivaa, vaikka meinasi mennä hermot, kun en osannut. Siellähän pitää melkein olla kypärä päässä, ettei satu vahinkoja. Lieneekö hölmöä liikehdintää kentällä, vai miksi pallo mosahti kerran silmien väliin? Onneksi kuitenkin vain silmien väliin eikä silmään. Ilkalla on tavattoman pitkä pinna, vaikka hän joutui pelailemaan tosi löysästi minun kanssani. Olisi pitänyt olla vähän kiltimpi ja rauhallisempi niin ehkä hän olisi lähtenyt pelaamaan toistekin. Nyt hän soitti jo matkalta Maisalle ja kyseli minulle pelikaveria.

Pitää alkaa totuttaa jalkoja taas juoksuharrastukseen. Kelit eivät salli hiihtoa ja retkiluisteluun minulla ei vielä ole välineitä. Kohta on – ehkä.

Minulla on harjoituspäiväkirjadilemma. Sain Juoksija-lehdeltä harjoituspäiväkirjan, jota pidin viime keväänä ahkerasti. Kesällä vihkon kuljettaminen ja into kirjoittaa siihen hiipui ja päätin hommata itselleni Suunnon mittarin, jotta saan kaikki harjoitustiedot koneelle. Niinpä niin. Mittari on, mutta joulupukki ei tuonutkaan PC-podia. Olin kai liian tuhma tyttö.

Merkkasin viime viikon urheilut harjoituspäiväkirjaan. Ovatpahan tallessa edes jossain. Harmittaa vietävästi, kun unohdin sykemittarin Kuopioon. Tiistain pelin jälkeen nakkasin mittarin nauhan koneeseen ja eiköhän se sitten keskiviikon lähtötohinoissa jäänyt pyykkitelineelle. Pihkura!

Site Footer