Rahat on ja ylpeänä

Istun taas junassa matkalla Helsingistä kotiin – ihan samoin kuin viimeksi blogatessani. Tilanne on muuttunut edellisestä tekstistä radikaalisti. Minulla on uusi takki eikä maksanut paljon. Olihan minulla aiemminkin musta pitkä takki, mutta se on nyt käynyt liikakilojen myötä naftiksi. En kehtaa kulkea kadulla peläten, että nappi pulpahtaa pyöreän massun päältä ja osuu vastaantulijaa silmään. Mieluummin kuljin vaikka takissa, jota vahtimestari sai moittia narikassa.

Nyt ei tarvitse enää moittia. Tuliterä takki maksoi kokonaiset kolmekymmentä euroa. Kannatti käydä viime viikolla Tekesin tutkijoiden verkostoitumisseminaarissa Mikkelissä. Yliopisto maksoi matkat ja minä maksoin pelkän takin. Yliopistosta en tiedä, mutta minä olin kovin tyytyväinen.

Takki ei ole vielä mitään

Parasta on kuitenkin se, että minulle on siunaantunut lähes virheetön valkoinen hymy! Kärsin ensin kolmena iltana valkaisumuoteista ja sitten minulle laitettiin Savonlinnan Wiisaudenhampaassa laminaatit neljään etuhampaaseen.

Etuhampaat olivat lapsuuden onnettomuuden jälkeen sökönä, eikä niitä olisi saatu valkoiseksi muuta kuin maalilla. Tälläkin kertaa niitä piti ensin maalata, ettei tummuus paista läpi paperinohuista laminaateista.

Olen huomannut, että vaikka ikenet ovat vielä vähän hassun näköiset, hymy irtoaa nykyään paljon herkemmin. Ainakin eilinen HelmiSummit sai minut hymyilemään koko hammasrivistiöllä. Harmi, kun eivät ottaneet minusta hymykuvaa.

Nälkä kasvaa syödessä

Nyt olen miettinyt, pitäisikö alahampaatkin korjata kuntoon. Yksi hammas vinksottaa väärään suuntaan. Ja sitten pitäisi laittaa tukka. Nyt tukka on sekalaisen värinen. En halua siitä enää entisenlaista tummaa ja Ilkka on parhaansa mukaan värjännyt sitä asteittain vaaleammaksi.

Tukanvärjäys vaan on tosi ikävää puuhaa. Haisee pahalle ja on jotenkin vaivalloista. Kampaamossa se taas on liian kallista. Nyt kun hampaat olivat satasen halvemmat – laminaatit alle 1 500 euroa – pitäisikö sijoittaa säästyneet rahat kampaamoon? Ai, mutta kasvoja pitäisi puunata. On näppylää näpyn vieressä. Ja hierontalaskukin on maksamatta… ja vyöhyketerapia.

Edessä loistava tulevaisuus

Ei vaan oikeasti. Sen jälkeen kun viimeksi bloggasin ja tilitin pahaa oloani, moni asia on muuttunut parempaan – siitäkin huolimatta, että sairastin välissä kunnon nuhan. Takki, hampaat, hieronta, vyöhyketerapia ja moni muu pikkuasia on taas osoittanut, että ehkä minäkin pystyn pitämään itsestäni huolta.

Minusta tulee ihana!

Site Footer