Luin jostakin, että käsityöt ovat parasta aivojumppaa. Kun vielä äidin kätköistä löytyi iso kasa ontelokudetta ja virkkausohje, ei käsiä enää pidellyt mikään! Ensin virkkasin äidin langat, sitten pistin Ilkan ostamaan lisää ja myöhemmin äitikin osti toisen säkillisen samaa kudetta. Savonlinnaan ehdin nypertää muutamia koreja, mutta nyt sain täällä Vesannolla loppuun ensimmäisen itse virkkaamani maton. Olen niin ylpeä, vaikka ei tuo liene mikään käsityötaidon kahdeksas ihme olla. Mitähän tekisin seuraavaksi?
Tekijä: Outi
Saavutettiin tänään tärkeä etappi geokätköilyuralla, kun löydettin 500. kätkö. Ajeltiin kauniissa syyssäässä syksyn viimeinen moottoripyöräreissu, ja onneksi sattui niin mukavasti, että 500. kätkö oli hieno eikä mikään törkypurkki roskiksen pohjassa. Ei voi kertoa yksityiskohtia, ettei anna liikaa vihjeitä seuraaville kätköilijöille. Kuvakin on vanha ja ihan toisesta kätköstä.
Minulla on uusi harrastus. En ole koskaan poiminut mitään muita sieniä kuin kantarelleja, mutta tänä kesänä sankoon on sujahtanut myös muutama punikkitatti ja voitatti. Voitatin olen rohjennut syödä, mutta punikkitatit, ovat tainneet olla tähän päivään asti koivunpunikkitatteja, ovat takan päällä kuivumassa. Rakensin takan päälle omatekoisen kuivurin uunin ritilästä. Sille löytyi sopiva kolo takan ja seinän välistä. Ihmettelin alkuviikosta, mikä täällä oikein aina välillä suhahtaa, ja sitten tajusin, että kuivat sienethän ne siellä laskettelevat alamäkeen. Ritilä jäi vähän kallelleen, ja kun …