Päivä lähti vähän jähmeästi käyntiin. Alkuseremoniat veivät parikymmentä minuuttia. Sen jälkeen stand-up -koomikko Jaakko Saariluoma piti yhden miehen show’taan. Oli tosi hyvä. Ei irstailuja, ei kirosanoja vaan viihdettä kohderyhmän tarpeisiin. Paras sketsi oli ehkä se, kun Saariluoma kertoi suomalaisten tavasta kuitata mikä tahansa möläys sanomalla perään vitsi, vitsi. Saariluoma sanoi Kauppiselle, että hänellä on ihan hirveä solmio. Vitsi, vitsi. Kauppinen esitteli ylpeänä vaaleanpunaraidallista kravattiaan. ”Ei kun ihan oikeasti, sulla on kiva kravatti”. Vitsi-vitsi. Onneksi huumorimies Rovaniemeltä osasi heittäytyä peliin mukaan.
Tekijä: Outi
Puolitoista kuukautta töitä takana ja viisi minuuttia sitten tapasin vihdoin lähimmän esimieheni, Kauppisen Ilkan. Flunssassa tuntui käpristelevän. Tukka oli tällä kertaa kammattu, joten siinä mielessä oli vastassa vähän erilainen mies kuin hän, jonka olen Skype-ruudulla nähnyt. Eipä siinä montaa sanaa ehtinyt vaihtaa. Samaan syssyyn piti paiskata kättä myös Löppösen Jaakon kanssa. Ei tullut kerrottua, että käyttelen hänen perintökonettaan ja eilen vein hänen lainaamiaan kirjoja kirjastoon. Arjan terveisetkin unohdin kertoa. Avoimin mielin edelleen. Matka alkaa verkosta -seminaari alkaa.
Olen ollut uudessa työpaikassani nyt puolitoista kuukautta ja päässyt taas kiinni yliopiston arkeen. Tietohallinnon sovellukset eivät ole tähän saakka koskettaneet minua, sillä onnistuin liukenemaan yliopistolta apurahatutkijaksi juuri silloin, kun nämä pahamaineiset vakoiluohjelmat otettiin käyttöön. Nyt olen taistellut niiden kanssa yhtä monta viikkoa kuin olen ollut töissäkin. On käsittämätöntä, että yliopistossa ei tehdä kattavaa selvitystä, kuinka paljon nämä typerät ohjelmistot tulevat yliopistolle maksamaan! Pelottaa ajatellakin sitä kustannusta, mitä esimerkiksi yksi kotimaan matka kustantaa yliopistolle, kun matka suunnitellaan hankitun sovelluksen kautta. Matkailusta …
Näin kunnallisvaalien alla katukuvaa värittävät lukuisat vaalijulisteet, mutta kuinka monta ihmistä olet nähnyt tutkiskelemassa näitä mainoksia? Mainokset eivät tunnu kiinnostavan kovin montaa ihmistä – ei isot työkaluilla ja yhdellä naamalla varustetut mainokset, eikä sen paremmin pienten naamakuvien täplittämät joukkomainoksetkaan. Kenelle vaalimainonta on suunnattu? Kuka on nykyisin niin kiireetön kulkija, että pysähtyy tutkimaan vaalimainosta? Aivan samoin voisi kysyä, mikä vaalimainosten tarkoitus on. Jos yhdessä julisteessa on kymmeniä naamoja, onko mainoksen tarkoitus ainoastaan palvella äänestäjää, joka ei muista sen naapurista tutun keskustalaisen …