En ymmärrä, miksi olin jättänyt tämän kalakeitto-ohjeen julkaisematta. Teksti on kirjoitettu maanantaina.. — Kiaran herkullisen savulohikeiton innoittamana väsäsin eilen oman version keitosta. Tuli aika hyvää, vaikka itse sen sanonkin. Meillä ei ollutkaan keittovihanneksia, joten jouduin laittamaan perunoiden sekaan Amerikan wokkivihanneksia tai jotain sellaista. Parsakaalta, porkkanaa, paprikaa, maissia ja hermeenpalkoja siinä ainakin oli. Soppa syntyi kuta kuinkin näin: Outin savulohikeitto 6-7 perunaa 1/2 pss wokkivihanneksia sipuli kasvisliemikuutio vettä niin, että vihannekset peittyvät prkruokakermaa, 10 % 1 tl kalamaustetta 1/2 tl mustapippuria …
Tekijä: Outi
Ponilla ratsastaminen laskettanee ensimmäiseksi suoritukseksi nykyaikaisesta viisiottelusta. Tänään harrastimme Ilkan kanssa toista lajia: ammuntaa. Tosin ilmapistoolin korvasimme haulikolla ja kohteena olivat savikiekot. Tämä oli toinen kerta lyhyen ajan sisään, kun kävimme harjoittelemassa. Ilkalta ammunta sujuu jo melko hyvin, mutta minä ammun kuin lehmä. Ihmettelin jo viime kerralla, miksi näkökyky katoaa yhtäkkiä ja sitten taas palautuu. Nyt hoksasin, että en näe koko aikaa edes aseen jyvää. Se ei johdu siitä, että ase olisi piippu alaspäin vaan siitä, että näen toisella silmällä …
Hypätä hurautin sitten esteitä – yhden enemmän kuin Pilkku-poni. Siitä onkin ehtinyt vierähtää melkoinen tovi, kun viimeksi hyppäsin. Kangas-Korholassa en hypännyt koskaan, enkä Sarin tallilla, joten ainoat hyppykokemukset ovat Nassella 90-luvun alkupuolelta. En muista, että olisin Pihkalassakaan hypännyt, kun en siitä oikein tykännyt. Mutta Pilkku oli niin reipas, että päätin heti yrittää. Koppoti, koppoti, koppoti, viiletti Pilkku kohti estettä. Sitten tapahtui selittämättömiä asioita. Este oli ehkä viisikymmentäsenttinen ja sen edessä ja takana oli puomi maassa. Pilkku-raukka oli paljon muita pienempi, …
Ei tässä voi enää muuta todeta kuin, että vanhuus on iskenyt. Jalat ovat entistä kipeämmät ja askel ei kun lyhenee. Ratsastus iski kuin tuhat volttia ja suoraan nivusiin. Lähentäjät on ihan tulessa! Kävelen täällä lännenmieskävelyä, ja jos pysähdyn istumaan pitemmäksi toviksi, liikkeellelähteminen on sanomattoman tuskallista. Tuntuu, ettei sählystä ollut sittenkään mitään apua. Huomenna pitää koettaa taas pelailla, mutta saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Siihen asti otan lyhyitä askeleita jalat haarallaan.