Hevostelu tuntuu edelleen kropassa. Kävelin tänään töistä kotiin, kun Ilkka lähti autolla työmatkalle. Sää oli mitä mainioin, mutta meno oli silti melkoisen vaivalloista. Ei kestä ottaa kovin pitkiä askeleita vaan pitää edetä varovaisesti pikku askelin. Eilinen sähly oli tuskallista, mutta onneksi tuli sentään yritettyä. Jos en olisi mennyt sählyyn, olisin ollut tänään vieläkin surkeammassa kunnossa. Jalat ovat menossa selvästi parempaan suuntaan, mutta tänään hevosvoimat iskivät vatsalihaksiin. Sinänsä on positiivista, että kertyneen laardikerroksen alla ilmeisesti on kuin onkin vatsalihaksisto, joka nyt …
Tekijä: Outi
Aloittelen uudelleen jo kertaalleen unholaan jäänyttä ratsastusharrastusta. Kävin eilen Vuohimäen ratsastuskoululla ratsastustunnilla ja siitä lähtien olen viettänyt tuskallisia hetkiä. Takapuoli ja varsinkin olemattomat reisilihakset ovat menneet totaaliseen juntturaan. Ei edes maraton saanut jalkojani tähän kuntoon. — Jännitti niin maan perusteellisesti ennen ratsastustuntia. Syke oli 104, kun kävelin ihanaisen Hanin luo. Jotenkin ihmeen kaupalla pääsin kampeamaan itseni ponin selkään. Hanin säkä oli kuitenkin 148 sentin korkeudella! Siitäpä sitten käyntiä ympäri kenttää ja melko pian jo ravia. Minulle näyttää kehittyneen 15 ratsastamattoman …
Aiheutin taas keskiviikkona pahennusta junassa kuljettamalla hirvikiväärin Savonlinnasta Utajärvelle. Eihän sitä voi metsästäjä ilman asettaan metsässä samoilla. Kolme hirvenmetsästyspäivää tuottivat nolla hirvihavaintoa, mutta lintuja näin sitäkin enemmän ja yhden jäniksen. Koira ei oikein toimi. Awa ei lähde hakemaan. Tekee ihan vain parin minuutin lenkkejä. Torstaina pisin lenkki olli sellainen viisi minuuttia ja sen innoittajana oli melko varmasti hirvi. Perjantaina Awa oli pois jaloista parikymmentä minuuttia ja muutaman kerran jopa haukahti. Silloin alkoi vähän jänskättää, josko saadaan tyttöporukassa kaadettua Awan ja …
Vielä piti kertaalleen nousta ponin selkään ja kurauttaa kierros syksyisillä maanteillä. Savage murisi oikein komeasti, mutta minulle hiipi tuttu pelko selkäytimeen. Nukahdettiin molemmat formuloiden aikaan ja nousin suoraan sohvalta Savagen sarvikkoon. Unihiekka vissiin vaivasi, kun meno tuntui jo alussa kovin huteralta. En minä kaatunut enkä ollut lähelläkään kaatua eikä sattunut mitään muutakaan pelottavaa. En oikein keksi, mistä jännitys taas johtui, mutta huomasin jäkittäväni hartiat lukkoon ja ranteet tönköiksi. Omituisesta olosta huolimatta oli oikein mukava ajella. Muutama vesipisara ei haitannut yhtään, …