Olin tänään Hands on -koulutuksessa, jossa käsiteltiin sosiaalista mediaa ja sen hyödyntämistä opetuksessa. Koulutuksessa ei tullut esiin mitään uutta ja mullistavaa, mutta parasta oli se, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun tädit innostuivat yhteisöllisten työkalujen käytöstä. Jatkuvasti sipisivät, että hei tätähän voisi käyttää sillä ja sillä kurssilla. Tosi hyvä. Loin itsekin wiki-pohjan innovaatioluentoja varten – ihan testimielessä vielä, mutta ehkä siitä saisi jo ensi syksyn kurssille toimivan työkalun. Olen täälläkin kirjoittanut joskus siitä, miten hienoa olisi, jos opiskelija aloittaisi oman tietokannan keräämisen …
Tekijä: Outi
Minua on moitittu siitä, että kutsun yliopistoa usein kouluksi. Olen menossa kouluun tai tulossa sieltä. Nyt yliopistosta on todella tulossa koulu ainakin, jos Itä-Suomen yliopistolle kaavailtu school-malli toteutuu. Eihän se nyt ihan niin mene, mutta hauskasti school-sana kääntyy. Nyt joku oli kääntänyt sen korkeakouluksi. Tiedekuntaneuvoston kokouksessa tänään esitelty rakenne olisi siis ylhäältä alas yliopisto-korkeakoulu-laitos. Tässä mallissa korkeakoulu tarkoittaisi neljästä kuuteen todella isoa ryhmittymää, eräänlaista megatiedekuntaa, jotka levittäytyisivät molemmille kampuksille. Eilisessä hallituksen kokouksessa oli heitetty ilmoille idea neljästä tiedekoulusta: Science school, …
Kävin opettamassa laitoksen sihteerin tytölle matematiikkaa. Pelkäsin etukäteen, miten opetus mahtaa sujua, mutta se oli oikeastaan tosi helppoa. Olen ennenkin antanut matikan tukiopetusta monella eri tasolla. Nyt kyseessä oli seiskaluokkalainen. Hyvä, että tyttö tajusi näin aikaisessa vaiheessa pudonneensa kärryiltä. HAluksi hn ei oikein ymmärtänyt negatiivisia lukuja ja sellaiset käsitteet kuin itseisarvo ja vastaluku olivat täysin outoja. Näytin paperilla, että vastaluvut sijaitsevat täsmälleen yhtä monen askeleen päässä nollasta ja tuo askelten määrä on sama kuin luvun itseisarvo. Aika nopeasti tyttö ymmärsi …
… ja hammasten kiristystä. Etusivu uusiksi ja miehet kannelle! Maata ei ole näkyvissä vaan uneton yö levittää varjonsa ylleni. Mieli mustenee ja kyynel pyrkii silmäkulmaan. Huomasin, että huomiselle lääkeliiketoiminnan kurssille on annettu kauhistuttavan paljon ennakkolukemista. Lukemistoa ei oltu vielä lisätty, kun minä – kerrankin hyvissä ajoin – kävin viime viikolla tsekkaamassa kurssin sivut. Silloin tehtävänä oli vain pohtia alustavasti innovaation kustannuksia. Minä yritin saada ryhmäni pohtimaan niitä, mutta kun kustannuksia ei kuulemma ole! Herranen aika sentään! Aina on kustannuksia. Aina …