Ihana herätys

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa kiva herätä. Ei sillä, etteikö olisi vielä kivempi ollut jatkaa unia, mutta takana oli kuitenkin normaalin pituinen yöuni oman kullan vieressä. Enää ei voisi muuta toivoa kuin, että joku olisi yön aikana tehnyt kaikki rästihommat puolestani.

Olen tänään juossut kadulla korkkareilla, skipannut lounaan ja päivällisen, yrittänyt pitää silmiä väkisellä aukia ja takellellut harjoitustyön esityksessä. Esitys meni sinänsä ok, kunnes Jari vaihtoi kaksi slidea kerralla ja ennen kuin hän huomasi mokansa, minä olin jo aloittanut tarinan siitä slidesta, johon ekaksi vilkaisin. Sitten Jari vaihteli kalvoja ja minä huomasin välillä, että eihän tämän näin pitänytkään edetä ja kohta taas vaihdettiin kalvoa. Kaikki tuli kuitenkin sanotuksi, mutta ehkä vähän väärässä järjestyksessä. Esitystä kuitenkin kehuttiin, vaikka sivulauseessa todettiin, ettei sitä ehkä oltu harjoiteltu. No ei ollutkaan. Vastahan minä sen aamulla sain valmiiksi. Meni miten meni ja nyt se kurssi on minun osaltani purkissa.

Lounastauolla Kari heitti minut kotiin hakemaan autoa ja valokuvia. Syöksyin kuvat kourassa Ajo-opistolle hakemaan kansainvälistä ajokorttia. Sinne ei tietenkään kelvannut kuin käteinen, joten jouduin kipittämään Sokkarin kongiin hakemaan rahaa. Kerrankin kiittelin epänaisellisuuttani ja matalia korkoja. Sen verran olivat kuitenkin korkeat, ettei niillä juoksuaskelilla ihan kokonaista maratonia juostaisi, vaikka vauhti oli melko hyvää.

Suit sait sukkelaan takaisin Ajo-opistolle ja sitten ruvettiin arpomaan, miten korttiin haetaan poliisin leima. Sain lopulta kortin ilman pikatoimituslisää, kun lupasin tulla hakemaan sen seminaarin jälkeen ja viedä itse saman tien poliisilaitokselle leimattavaksi. Siispä tuulispäänä takaisin laitokselle ja kuulemaan harjoitustyön palautetta. Saatiin ihan kelpo palautetta. Ei ole mitään suuria muutostarpeita. Hyvä niin.

Palautekeskustelu venyi ja venyi ja lopulta minun oli pakko nostaa takapuoli penkistä ja kiitää toimittamaan ajokorttiasiaa. Poliisilaitoksen läpivalaisussa epäilivät minua varmaan roistoksi. Steppailin hermostuneesti jonossa tukka sekaisin ja takki auki.

Lopulta leimat ja muut hoituivat nopsasti. En kuitenkaan jaksanut enää lähteä sählyyn, vaikka olisin sinne ehkä ehtinyt. Alkoi siinä vaiheessa päivää jo vähän painaa syömättömyys. Nyt on mennyt muutama päivä sellaisella 800 kilokalorin dieetillä eikä enää ole edes kunnon nälkä. Tuntuu vaan pahalta, mutta ei oikein voi syödä, kun vatsa ei ota vastaan ruokaa. Onneksi Ilkka toi eilen valmiita broilerleipiä ja kävin nappaamassa sellaisen ennen kuin tulin takaisin töihin.

Nyt alkaa jo vähän helpottaa. Enää puuttuu EBRF-konferenssipaperi, jonka laitan huomenna väkisin kasaan. Valvon tämän yön ja teen hulluna töitä huomenna, ettei jäisi enää mitään sunnuntaille. Joskushan minunkin on pakattava. Mutta sitä ennen menen syömään. Laitos tarjoaa tänään pikkujoulusapuskaa. Tanninen kävi sanomassa äsken, että käyhän tyttö syömässä ja nuku pari tuntia niin jaksat taas säteillä 🙂

Site Footer