Segwaylla kaupungin ympäri

Hong kong jäi taakse siis toissapäivänä. Täällä on nyt vähän päivät sekaisin, mutta taidettiin tulla keskiviikkona Aucklandiin. Ennen lentoa käytiin vielä Ladies’ marketissa katsastamassa tuliaiset valmiiksi. Meillä on paluumatkalla vielä samanlainen pysähdys Hong kongissa. Ilkalle yrittivät kaupata kovasti kaiken maailman rolexeja pienellä ärrällä. Minä sain olla melko rauhassa.

Ilkalle on muutenkin tullut ihan outoja juttuja vastaan. Hong kongin turvatarkastuksessa joku mies oli tullut selostamaan, kuinka upea paita Ilkalla oli ja eilen täällä Wellingtonissa, joku nainen tuli ottamaan lähikuvan Ilkan takin kuosista. Eli jos rahat loppuvat kesken, Ilkka voi myydä vaatteensa niin päästään kotiin;)

Hong kongin lentokentällä Ilkalle tuli ensimmäiset vatsataudin oireet. Minä selvittelin sillä aikaa jatkolennon kohtaloa Aucklandista Wellingtoniin. Mistään ei löytynyt mitään tietoa, miten lentomme on muuttunut. Suomessa saimme tietää, että jatkolento on peruttu, mutta että meidät on siirretty myöhäisempään koneeseen. Minulla oli hurja pissihätä ja selvittely kesti ja kesti. Lopulta kaikki selvisi ja sain laukut menemään suoraan Wellingtoniin, vaikka meidän piti itse tehdä uusi lähtöselvitys.

Niinhän sitä luulisi, että kaikki menisi niin kuin sanotaan, mutta niinpä vain Aucklandin kentällä kamalan tiukkojen turva- yms. tarkastusten jälkeen kävi ilmi, että kaikki Uuteen-Seelantiin tuleva matkatavara ilman muuta läpivalaistaan ja tutkitaan mahdollisten ruoka- ja maaperätuonnin takia. Siis ihan oikeasti meidän piti kertoa, ettei meillä ole kävelysauvoja, vaelluskenkiä eikä telttaa mukana, ettei tänne saarelle vain tule vierasta maata. Minulta kysyttiin, mitä tutkin, kun olin ilmoittanut ammatikseni tutkijan. Häkellyin ja aloin tankkaamaan jotain omituisia ja siitä asti olenkin sitten käyttänyt todella tankero englantia. Minulla meni ihan pasmat sekaisin ja Ilkka hoitelee nyt puhumisen.

Aucklandissa meillä oli mukavasti aikaa, joten otettiin taksi ja lähdettiin tutustumaan Manukaun kaupunkiin. Käytiin syömässä yhdessä ostoskeskuksessa, mutta silloin minulta jäi lammasmössöt syömättä. Vähän näykin Ilkan kanahampurilaisesta. Paluu kentälle tehtiin paikallisbusseilla, joihin joku vanha herra meidät opasti. Herralle oli tarttunut muovipussi jalkaan, mutta se ei menoa hidastanut. Matka kesti melkoisen kauan ja sen aikana tehtiin tosi monta mutkaa, spurttia liikennevaloista ja tiukkaa jarrutusta, mutta saatiinpahan ainakin kuva täkäläisestä liikennekulttuurista.

Lento Aucklandista Wellingtoniin sujui rivakasti ja vailla kommelluksia. Matkatavaratkin saapuivat lopulta perille ja päästiin shuttlella hotelliin. Ihan ok hotelli hyvällä paikalla ydinkeskustassa. Wellington on Uuden-Seelannin pääkaupunki, mutta aivan mitättömän pieni. Melkein kuin Savonlinna, mutta täällä, toisin kuin Savonlinnassa, ihmiset talsivat tosi nopeasti ainakin tien yli. Hyvä, että ehdimme Ilkan kanssa tien puoliväliin, kun jo punainen ukko valoissa alkaa vilkkua. Silloin voi kuulemma vielä jatkaa ylitystä ja autot väistävät, mutta ylittämään ei saa enää lähteä. Kun vihreä ukko tulee esiin, näkövammaisille suunnattu äänimerkki on aivan ihme vinkaisu. Sitä ei voi sanoin kuvailla!

Hotellissa meillä oli tarkoitus ottaa puolen tunnin tirsat, mutta ne venyivät yöuniin melkein kellon ympäri. Hyvä niin, sillä oltiin eilen aamulla tosi virkkuja. Ilkka kävi heti aamusta ostamassa meille adapterin niin saatiin virtaa tietokoneeseen ja puhelimeen. Ilkka sai vielä netinkin toimimaan, joten ainakin minä pääsin huomaamaan taas monia rästitöitä, jotka kuitenkin jäivät tekemättä.

Ilkka siirsi jo ensimmäiset kuvat flickeriin, mutta niitä ei vielä ilmeisesti ole julkaistu. Kerron heti, kun tiedän, mistä niitä voi katsoa.

Aamupäivästä lähdettiin kävelemään satamaan. Täällä on ihan mieletön tuuli! Olin ihan jäässä jo parin tunnin talsimisen jälkeen. Ilkka näki jossakin mainoksen segway-kiertoajeluista ja selvitteli, missä sellaiselle voi osallistua. Niinhän me sitten lähdettiin iltapäivällä Segway-ajelulle. Se on sellainen kaksirattainen härveli, jossa seisotaan kahdella jalalla ja jota ohjataan sellaisella tangolla. Aluksi meno tuntui tosi huteralta, mutta melko nopeasti opimme molemmat härvelin salat. Ilkka tietenkin vähän nopeammin, mutta menin minäkin melkoista haipakkaa.

Oli mukava tapa tutustua kaupunkiin segway-kiertoajelulla. Nähtiin ihan eri tavalla kaupunkia ja meno oli hauskaa. Ja ehkä vähän hölmön näköistä! Yksi setä huuteli minulle, että paljollako möisin kyseisen härvelin!

Ilkka sai vihdoin unen päästä kiinni, joten minä kipaisen tässä välissä nopsaan aamiaisella. Meidän pitää kohta ratkaista, lähtäänkö lautalla Pictoniin vai ei.

Site Footer