Ilkka lähti jo viideltä Hämeenlinnaan ITK:hon. Se taas tarkoittaa sitä, että minä olen ihka ensimmäistä kertaa yksin kotona! Järjestäisin bileet, mutta kaikki ne kolme ihmistä, jotka tunnen Savonlinnasta, ovat tällä hetkellä Hämeenlinnassa. Ei mene hyvin.

Sikäli menee hyvin, että tuli itsekin herättyä neljän jälkeen. Tein vähän töitä Ilkan lähdön jälkeen ja otin vielä pienet torkut. Lounasta söin jo ennen kymmentä!

Tänään ja huomenna pitää ahkeroida, mutta olisi pakko jo urheillakin jotain. Olo vaan ei ole ihan paras mahdollinen. Nyt kun isäntä ei ole kotona, hiiret hyppivät pöydillä ja minä teen töitä makkarissa. Kaksi peittoa lämmittää jalkoja, mutta silti on vähän vilu. Ei tässä mitään kunnon tautia ole päällä, mutta ramasee ja lihaksia särkee. Ei varmaan passaa lähteä kuntosalille, vaikka syytä olisi. Maha kasvaa kuin raskaana olisi, mutta Ilkka-kultaseni on herrasmies ja vannoi tykkäävänsä minusta, vaikka painaisin 80 kiloa. Tuskinpa vaan. Jo 65:ssä olisi kestämistä. Jos koittaisi kuitenkin rimpuilla vähän pienemmissä lukemissa.

Haen tänne peiton alle vielä Maisan kirjan niin voin jäädä koko päiväksi tänne piiloon.