Savonlinnan miehet ovat tehneet matkaa jäämerelle moottorikelkoilla nyt kolme pitkää päivää. Ihan helppoa ja suoraviivaista eteneminen ei näköjään ole ollut, ainakin jos katsoo yhteen kelkkaan kiinnitetyn gepsin tallentamaa reittiä itärajan tuntumassa. Jotain voi ehkä päätellä myös Kelkkalehden keskustelufoorumilta, jonne kuskit huoltomiehen voimalla päivittävät kiitettävään tahtiin kuulumisia reitin varrelta.

Ensimmäinen kelkka kuului leikanneen kiinni jo 28 kilometrin kohdalla, ja samasta kelkasta hajosi alkumetreillä myös etupukki. Uutta iskaria on luvassa kolmannen ajopäivän illalla.

Joitakin pikkuongelmia on aiheuttanut lumi ihan kuin Valtion rautateiden uusille Italian ylpeyksille tänä talvena. Lunta on ilmeisesti itärajalla liian paljon tai sitten se on kantavuudeltaan heikohkoa. Vai liekö sitten ihan ilkeyttään lumi kutsunut kelkkoja vuoron perään tutustumaan myös piilottamansa kelkkareitin vierusojiin ja mättäisiin. Onpahan pysyneet kuskit lämpiminä, kun ovat kelkkoja kinoksesta kaivaneet.

Sunnuntaisurffailua kotimaisemissa

Me Ilkan kanssa sujuttelimme eilen kelkoilla täällä kotimaisemissa. Jos noille Jäämeren hurjastelijoille tuli matkaa 229 kilometriä sunnuntaina ja tahkosivat raikkaassa kevätsäässä yli kymmenen tuntia, me päästiin Ilkan kanssa paljon helpommalla. Muutamassa tunnissa kurvailtiin Savonrantaan ja takaisin yhteensä 180 kilometriä, ja siinä välissä ehdittiin katsella maisemia ja syödä maittava kotiruokalounas Myllykartanossa.

Mukava oli kelkkailla. Reitit olivat huippukunnossa ainakin siihen saakka, kun tultiin Savonrannan entiselle rajalle. Koko loppumatka oli sellaista röykytystä, että välillä sammutin ajopelinkin vahingossa, kun röykyssä ote kirposi ja tämä neiti mätkähti mahalleen sammutusnappulan päälle.

Itä-Savon moottorikelkkailijoiden ura oli ihan toista maata. Lapin leveää baanaa, sopivasti ylä- ja alamäkiä, tiukkoja mutkia ja mukavia pikkuhyppyreitä, mutta ei mitään liian tukalaa syheröä metsän siimeksessä.

Matkailumarkkinointi meinasi viedä metsään

Kerran meinasin hurauttaa pitkäksi, kun aloin miettiä, miten eteläsavolaista kelkkamatkailua pitäisi markkinoida. Täällä olisi hienot puitteet. On sopivasti huoltoasemia ja ruokapaikkoja, ja siinä välissä hyvää baanaa.

Savonlinnan puolella on huonosti yöpaikkoja ainakin, jos haluaa nukkua kelkkansa vieressä, ja miksi ei haluaisi. Kerimaassa onkin sitten loistavat puitteet sekä kuskille että kelkalle. Jos illan mittaan on vielä draivia, Kerimaasta löytyy myös rata, jossa voi käydä purkamassa viimeiset energiat ennen yöunia.

Saalis

Minä löysin kelkkareitin varrelta hienon saaliin! Ilkka luuli sitä hatuksi, vaikka sehän oli matkustajan kahvantuppi tai mikä lie muhvi! Omansa saa periä tuntomerkkejä vastaan. Muuten teen siitä Ilkalle vappuhatun.