Huomenna on seurakuntavaalit, ja ehdokas on edelleen kateissa. Parasta siis kääntyä vaalikoneen puoleen.
Heti ensimmäinen kysymys sai verenpaineen koholle. Seurakuntalainen laitetaan heti alkuun selkä seinää vasten valitsemaan, kuka maassa on tärkein.
Jos olisi tilaisuus lisätä varoja yhteen seurakunnan työmuotoon, minkä valitsisit?
Laittaisitko roposi mummojen hoitoon, vaiko kenties nuorisotyöhön, vai olisiko sittenkin sielunhoito tärkein? Yhden saa valita. Moni varmasti valitsee sen ryhmän, johon itse kuuluu. Mitä sellainen ihminen vastaa, joka toivoo seurakunnalta kokonaisvaltaista, tasa-arvoista ja tasapuolista suhtautumista ihmiseen isolla I:llä silloin, kun hän itse sitä kokee tarvitsevansa?
Älykkyystesti
Toinen kysymys on sitten niin pitkä, että ymmärtäminen vaatii melkein Mensan jäsenyyttä.
Kun luottamushenkilönä äänestää kirkolliskokousvaalissa, ääni kuuluu edustajan kautta kirkolliskokouksessa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Koetko tarpeelliseksi tätä kautta muuttaa kirkon linjauksia jossain seuraavista kirkolliskokouksen käsittelemistä asioista?
Jälleen kerran vastauksia sallitaan vain yksi. Haluatko muuttaa kirkon linjauksia kirkon opin, kannanottojen vai ehkä talousasioiden suhteen? Seurakuntalainen on voimaton mahtavan kirkolliskokouksen edessä, ja voi vaikuttaa vain yhteen asiaan. Älä taistele tuulimyllyjä vastaan vaan valitse yksi!
Kolmannessa kysymyksessä etsitään suurinta syytä kuulua kirkkoon – vain yksi syy, ei enempää. Poikkeus vahvistaa säännön, joten neljännessä sallitaan jopa kolme vastausta. Tosin kahdeksasta vaihtoehdosta viisi liittyy talousasioihin.
Seurakunnan luottamushenkilönä voi vaikuttaa mm. alla lueteltuihin asioihin. Valitse niistä kolme itsellesi tärkeintä.
Mustavalkoinen kirkkomme
Vaalikoneen kysymykset piirtävät kuvan mustavalkoisesta kirkosta, joka ei enää istu tämänpäivän yhteiskuntaan. Koulutetut suomalaiset pakotetaan vastaamaan yksinkertaisesti monimutkaisiin kysymyksiin, joilla ehkä yritetään määrittäää vastaajan arvomaailmaa. Jos vastaan, että haluan panostaa nuorisotyöhön, vaikuttaa kirkon kannanottoihin ja kuulua kirkkoon siksi, että voin toimia Emilin kummina, käännänkö selkäni kaikelle muulle?
Vaalikoneen perusteella kirkko on entistä enemmän poliittinen toimija, jonka suurimpia kysymyksiä eivät ole hengelliset asiat vaan talous, politiikka ja lainsäädäntö. Tuntuu siltä, että kirkko haluaa vaalikoneen kautta saada siunauksen jo tehdyille päätöksille äänestysiän alentamisesta, homoparien rukouksista ja esimerkiksi kiristyneen taloustilanteen hoidosta.
Toivon ehdokkaaltani suvaitsevampaa suhtautumista kaikkiin ihmisryhmiin ja kaikkiin seurakuntalaisiin riippumatta siitä, minkä takia he kuuluvat kirkkoon. Eikä minua niin haittaisi, vaikkeivat kaikki avunsaajat kuuluisikaan kirkkoon. En suostu olemaan niin yksinkertaisen väritön arvomaailmaltani kuin vaalikoneen tulos osoitti.