Ensimmäinen työpäivä

Moni naureskeli, kun kerroin ennen pojun syntymää, käyväni töissä vajaat pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Tänään oli se päivä, kun ensimmäistä kertaa olin neljä tuntia opetushommissa Mamkissa. Ilkka oli sillä aikaa kotona lapsen kanssa. Kaikki meni tosi hyvin. En osaa kuvitellakaan, millaista olisi ollut, jos poika olisi täysimetyksessä. Osaisiko tuo juoda pullosta edes pumpattua maitoa? Varmaan ensimmäistä kertaa olen tosi tyytyväinen pullolapsesta, vaikka pullojen pesu ottaakin välillä päähän. Viiden pullon kierto Tuttipulloista tuli mieleen pari vinkkiä tuleville äideille. Ensinnäkin jos joutuu

Continue Reading

Parhaat ostokset

Ennen pojun syntymää yritin löytää netistä listoja, mitä pitäisi ostaa. Tuli ostettua kaikenlaista turhaa, kuten imetyspaitoja, mutta myös muutama tosi hyvä ostos. Parhaita ostoksia ovat olleet vaunujen sadesuoja, kuomunverho vaunuihin tai turvakaukaloon ja pullojen mikrosteriloija. Sadesuojaa on tarvittu vime päivinä monta kertaa. Autossa taas Dooky-verho on ollut tosi tarpeen, kun aurinko meinaa aina paistaa silmiin. Sama verho on käytössä myös vaunuissa sateen, tuulen ja auringon esteenä. Ja ehdoton ostos vauvaperheeseen on mikrosteriloija! Olisi mennyt hermo, jos olisi pitänyt kaikki pullot

Continue Reading

Hymystä voimaa

Itku jatkuu edelleen, mutta määrä on vähentynyt puoleen. Volyymi on vielä tallella. Mutta mukaan on tullut paljon valloittavampi ominaisuus: hymy! Mistä ihmeestä se ensimmäinen hymy tulla tupsahti? Joku aamu viime viikolla luulin nähneeni harhoja, mutta kyllä se selvä hymy oli. Nyt mökelö hymyilee onnellisena joka aamu hymynaamakuvalle ja iltapäivisin myös äitille. Kaikkein hauskin tyyppi on kuitenkin isä, jolle ei voi kuin nauraa hampaatonta ja vielä äänetöntä hymyä. Itku taittuu Vaikka itku on edelleen kauheaa huutoa ja kirkumista, yksi pieni hymy

Continue Reading

Hillereitä ja muoviautoja

Näin sunnuntaina hillerin Stemman ikkunassa. Tai sitten se oli kärppä. Joku pieni ja karvainen se kuitenkin oli ja siellä kaupan sisäpuolella. Maanantaina näin, kun muutama pieni muovinen auto ajoi pyörätietä pitkin Kyrönniemen sillan alle. Punainen meni edellä ja keltainen viimeisenä. Eilen ihmettelin lenkillä, miksi joku oli maalannut punaiset kasvot kiveen. Kävin katsomassa lähempää, ja se olikin joku kiveen porattu tappi, joka maalattuna muistutti nenää. Olenko tulossa hulluksi vai voiko tässä syyttää väsymystä? Alan kohta kulkea silmät kiinni, etten näe mitään

Continue Reading

Site Footer