Kruisailua ruskassa

Aamulla ikkunoista pyrki sisään upea syysilma. Vaikka alkuun piti tehdä vähän työhommia, se olin peräti minä, joka ehdotin Ilkalle, josko lähdettäisiin kruisailemaan moottoripyörillä. Ilkkaa ei tarvinnut houkutella. Oli jo tamineissaan ja hoputti minuakin laittautumaan valmiiksi. Pikkuisen jänskätti, vieläkö kruisailu taittuu, mutta niin vaan vanhat opit palautuivat mieleen nopeasti. Viimeisestä pitkästä pyöräreissusta taitaa olla jo puolitoista kuukautta ja tässä välissäkin olen käynyt vain pari lyhyempää lenkkiä. En ole lyhyen motoristiurani aikana vielä päässytkään nauttimaan niin hyvästä ajosäästä kuin tänään. Aurinko paistoi

Continue Reading

Hiiren hiljaa

Nyt hävettää. Siitä, kun olen viimeksi blogannut, on kulunut jo viikko. Sitä ennenkin elin monta päivää hiljaiseloa. Syy on kokonaan uudessa työssä. En tajua ollenkaan, miten naiset ikinä pystyvät yhdistämään uran ja perheen. Olen täällä aiemminkin märehtinyt, miten työ imee minusta kaikki mehut ja sitten pitäisi vielä hoidella kotihommat ja jossakin välissä myös viettää yhteistä laatuaikaa. Olen tehnyt tänäänkin vain ihan normaalin työpäivän. Silti tälläkin hetkellä luen kirjoittamaani vain yhdellä silmällä niin kuin aina väsyneenä. En jaksa tarkentaa katsettani niin,

Continue Reading

Hatunnosto perheenäideille

Takanani on nyt viikko ja kaksi päivää töitä Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksessa Savonlinnassa. En tiedä, johtuuko väsymys työhuoneen kylmyyden aiheuttamasta nuhasta vai surkeasta vuosi-maratonin-jälkeen-kunnostani, mutta olen ihan rättiväsynyt joka päivä kotiin tullessani. Väsynyt ja nälkäinen. Tuskin jaksan Ilkkaa halata, kun jo pitää äkkiä ryhtyä ruuanlaittoon, jos meinaa apetta vatsaansa saada ennen kuin uni vie voiton. En ymmärrä, miten perheenäidit jaksavat puurtaa kotiaskareita vielä normaalin työpäivän jälkeen. Kuinka kummassa itse pystyisin yhdistämään uran ja perheen, kun ei normaali toimistotyö yhdistettynä pienen

Continue Reading

Uusi työ ja nippu avaimia

Ensimmäinen työpäivä takana. Uutta infoa, koodia ja ihmistä tuli sisään joka tuutista. Pienen ihmisen pää menee ihan pyörälle ja hätäännyksissäni unohdan asiat sitä mukaa, kun uutta tulee. Toivottavasti en unohda niitä oikeasti tärkeitä asioita. Matkailuporukka oli mukavaa ja avuliasta väkeä. Kovasti toivottivat yhden kauppatieteilijän tervetulleeksi joukkoonsa. Pikkuisen pelottaa, ettei minulla ole niitä taitoja ja sitä osaamista, jota minulta odotetaan. Isot saappaat ovat löytäneet täytettäväksi ja minulla on vain kolmikutonen jalka. Matkailu ja sähköinen liiketoiminta ovat minulle isoja haasteita. Kovalla työllä

Continue Reading

Site Footer