Ihminen venyy joskus uskomattomiin suorituksiin ja nyt täytyy kerrankin kiitellä itseäni, että sain tehtyä rästityöt ennen Uuden-Seelannin reissua. Kiitos, minä 😉 Tiukalle otti ja nyt keho tietää, että stressi alkaa helpottaa. Illalla alkoi väsyttää eri tavoin kuin ennen ja kurkku alkoi tuntua karhealta. Arvasin, että nyt on alkamassa stressin laukeamistauti. Tulen aina sairaaksi ison työrupeaman päätteeksi. Aina, vaikka olen yrittänyt pumpata itseeni tupla-annoksia C-vitamiinia. Nyt lääkitsen tai palkitsen itseäni konjakilla. En aio tulla sairaaksi, enkä tule. En minä koskaan ihan …

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa kiva herätä. Ei sillä, etteikö olisi vielä kivempi ollut jatkaa unia, mutta takana oli kuitenkin normaalin pituinen yöuni oman kullan vieressä. Enää ei voisi muuta toivoa kuin, että joku olisi yön aikana tehnyt kaikki rästihommat puolestani. Olen tänään juossut kadulla korkkareilla, skipannut lounaan ja päivällisen, yrittänyt pitää silmiä väkisellä aukia ja takellellut harjoitustyön esityksessä. Esitys meni sinänsä ok, kunnes Jari vaihtoi kaksi slidea kerralla ja ennen kuin hän huomasi mokansa, minä olin jo aloittanut tarinan …

Olen juossut tänään paikasta paikkaan ja tehnyt välillä hakemusta Stanfordiin. Yllättävän kauan menee senkin veivaamiseen, vaikka voin hyödyntää vanhoja hakemuksia joiltakin osin. Sain päähäni, että ehdin käydä passikuvassa ennen tiedekuntaneuvoston kokousta. Ajoin kaarallani torin alle parkkiin ja laukkua kaivellessani tajusin, ettei minulla olekaan rahaa. Kiltti setä palvelupisteessä uskoi, että kaikki se aika, joka sisääntulosta itkuun palvelupisteellä kului lompakon etsimiseen. En oikeasti itkenyt. Nauroin itsekin, että voi mikä ääliö minusta onkin tullut. Noh, sitten takaisin Puijonlaaksoon, rahat mukaan ja uudelleen keskustaan. …