Taas vähän ajatuksia Uudesta-Seelannista. Kävin tänään ilmoittautumassa ANZMAC-konferenssiin, mutta eihän konferenssista mitään tullut. Nenä vuotaa ja välillä on tukossa niin mitenpä siinä sitten istutaan arvokkaasti konferenssissa. Ilkka tuli mukaan yliopistolle eikä mennyt kuin muutama hullu minuutti niin hän oli järjestänyt meille tutustumiskäynnin paikallisen yliopiston videoneuvottelutiloihin. Minä en ymmärtänyt mitään. Yritin vain olla aivastelematta esittelijöihin päin ja pyyhkiä sopivin väliajoin nenänalustaa, etten antaisi kovin törkyistä Suomi-kuvaa. Kierroksen jälkeen palautimme auton. Unohdimme aluksi tankata pirssin ja piti palata takaisin tankille. Melkoisesti horsasee …

Hong kong jäi taakse siis toissapäivänä. Täällä on nyt vähän päivät sekaisin, mutta taidettiin tulla keskiviikkona Aucklandiin. Ennen lentoa käytiin vielä Ladies’ marketissa katsastamassa tuliaiset valmiiksi. Meillä on paluumatkalla vielä samanlainen pysähdys Hong kongissa. Ilkalle yrittivät kaupata kovasti kaiken maailman rolexeja pienellä ärrällä. Minä sain olla melko rauhassa. Ilkalle on muutenkin tullut ihan outoja juttuja vastaan. Hong kongin turvatarkastuksessa joku mies oli tullut selostamaan, kuinka upea paita Ilkalla oli ja eilen täällä Wellingtonissa, joku nainen tuli ottamaan lähikuvan Ilkan takin …

Vihdoinkin netti on käytössä. En nyt ehdi kirjoittaa kokonaista matkakertomusta, mutta jatkan illalla. Lento Hong kongiin oli puuduttava. Jouduimme odottelemaan Helsinki-Vantaalla Lontoon koneessa kolmisen tuntia, kun Heathrow’n ilmatila oli sakeana koneita, ettemme sekaan mahtuneet. Olipa tosi hyvä aloitus retkelle. Lontoossa sitten jännitimme, ehdimmekö Hong kongin koneeseen, mutta ehdimme ihan kohtalaisen hyvin. Tupakkamiehillä olisi ollut hieman ongelmia, kun Helsingissä nousimme koneeseen jo viideltä ja seuraavan kerran olimme tupakkapaikan äärellä vasta Hong kongissa 18 tuntia myöhemmin… Hong kongin ilmanlaatu on todella surkea. …

Ihan hölmöä. Minä olen nyt lomalla ja ihmiset vain nukkuu! Ihmiset on yhtä kuin Suvi. Kysyin, missä päin Kuopion yöelämää hän viilettää niin kuulemma peiton alla hotellissa. Höh, sanon minä. Olisin ollut valmis laittamaan kamppeet niskaan ja lähtemään yhdelle amaretolle keskustaan. Nyt pitää sitten yksin ottaa amarettoa (konjakkia tosiaan oli vain pieni tilkka eli noin ruokalusikallinen). Eikö kukaan kuule? Ei kukaan?